Belgialainen uskontunnustus

Osa artikkelisarjaa
Kalvinismi ja reformoidut kirkot
Tausta ja historia Kristinusko Uskonpuhdistus Protestantismi
Teologia Kristillinen rekonstruktio Liittoteologia Vapaan armon teologia Monergismi Predestinaatio Viisi periaatetta Sola fide Sola gratia Sola scriptura Soli Deo gloria Solus Christus Korvausteologia Täydellinen turmelus
Teokset Kristillisen uskonnon opetus Geneven Raamattu Reformoitu uskontunnustus Westminsterin standardit Reformoitu systemaattinen teologia Reformoidun kirkon tunnustuskirjat Heidelbergin katekismus Belgialainen uskontunnustus Dordtin kanonit
Pääsuuntaukset Reformoidut kirkot Presbyteerinen kirkko Kongregationaalinen kirkko Reformoidut baptistit Anglikanismi
Alasuuntaukset Etelä-Afrikan reformoidut kirkot Hugenotit Plymouthin pyhiinvaeltajat Puritanismi Uuskalvinismi Uusi kalvinismi Vapaat suunnat
Organisaatio Reformoitujen kirkkojen maailmanyhteisö Maailman reformoitu yhteisö Reformoitujen kirkkojen kansainvälinen konferenssi Pohjois-Amerikan reformoitu ja presbyteerinen neuvosto
Henkilöt Ulrich Zwingli Martin Bucer Peter Martyr Vermigli Heinrich Bullinger Jean Calvin John Knox Zacharias Ursinus Theodore Beza Jonathan Edwards Friedrich Schleiermacher Abraham Kuyper Karl Barth
n k m

Belgialainen uskontunnustus on vuonna 1561 kirjoitettu uskontunnustus. Belgialainen uskontunnustus syntyi Espanjan inkvisition aikana, jolloin Alankomaissa tarvittiin selkeää ja kattavaa julistusta reformoidusta uskosta.^[1]

Belgialaisen uskontunnustuksen ensimmäinen kirjoittaja Guido de Brès pyysi Espanjan kuninkaalta suvaitsevuutta protestanttisia ryhmiä kohtaan. Tämän vuoksi belgialainen uskontunnustus korostaa reformoidun uskon jatkuvuutta aikaisempien kristillisten uskontunnustusten kanssa ja toisaalta erottaa uskon katolisesta ja anabaptistisesta opetuksesta.^[1]

Lähteet