Eerik I Ejegod

Eerik I Ejegod (tansk. Erik Ejegod, noin 1056 – 10. kesäkuuta 1103 Kypros) oli Tanskan kuningas vuosina 1095–1103. Hän oli kuningas Sven Estridinpojan pojista neljäs, joka nousi Tanskan valtaistuimelle.

Eerikin veli Knuut Pyhä nimitti hänet Själlandin jaarliksi. Knuutin kuoleman jälkeen vuonna 1086 Eerik lähti Ruotsiin, mistä hän palasi vuonna 1095. Ystävällisyytensä ja kaunopuheisuutensa ansiosta Eerik valittiin kuninkaaksi jo samana vuonna.

Vuonna 1098 Eerik matkusti Roomaan, missä hän sai paavin nimittämään Eerikin veljen Knuutin pyhimykseksi. Paavin suostumuksella Lundista tuli Pohjolan arkkipiispan istuin. Paavin legaatti Alberich nimitti Lundin piispan Asserin koko Pohjolan arkkipiispaksi. Asser oli Eerikin vaimon Bodilin veljenpoika.

Vuonna 1103 Eerik lähti pyhiinvaellusmatkalle Pyhälle maalle murhattuaan eräitä hovimiehiään. Eerik matkusti vanhaa viikinkireittiä Venäjän halki Konstantinopoliin, missä keisari Aleksios I Komnenos otti hänet vastaan. Matka jatkui Kyprokselle, missä Eerik sairastui ja kuoli. Kuningatar Bodil jatkoi matkaa ja kuoli Öljymäellä.

Viborgissa sijaitsee Eerik I Ejegodin muistomerkki.^[1]

Lapsia

• Knud Lavard
• Harald Kesja
• Eerik II Emune
• Ragnhild

Lähteet

Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Eerik I Ejegod.

• Danmarkshistoria.dk: Erik Ejegod ca. 1060–1103 (tanskaksi)

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: sv:Erik Ejegod

n k m Tanskan hallitsijat ja valtionpäämiehet Muinaiset (ennen 916) Olof den bryske Gnupa Sigtrygg Gnupasson Knytlingat (n. 916–1042) Hardeknud (916–948) Gorm Vanha (936–958 tai 964) Harald Sinihammas (958 tai 964 – 985) Sven Haaraparta (986–1014) Harald II (1014–1018) Knuut II Suuri (1018–1035) Knuut III Hardeknut (1035–1042) Kaunotukat (1047–1375) Maunu Hyvä (1042–1047) Estridsenit (1047–1375) Sven Estridinpoika (1047–1076) Harald Hein (1076–1080) Knuut Pyhä (1080–1086) Olavi Hunger (1086–1095) Eerik I Ejegod (1095–1103) Niilo Sveninpoika (1104–1134) Eerik II Emune (1134–1137) Eerik III Lam (1137–1146) Sven Grathe (1146–1157) Knuut Maununpoika (1146–1157) Valdemar I Suuri (1154–1182) Knuut VI (1182–1202) Valdemar II Sejr (1202–1241) Eerik IV Plovpenning (1241–1250) Abel (1250–1252) Kristoffer I (1252–1259) Eerik V Klipping (1259–1286) Eerik VI Menved (1286–1319) Kristofer II (1320–1326) Valdemar III (1326–1329) Kristofer II (1329–1332) Gerhard III Holsteinilainen (1332—1340) Johan III Holsteinilainen (1323—1340) Valdemar IV Atterdag (1340–1375) Folkungat (1376–1387) Oluf II (1376–1387) Estridsenit (1387–1439) Margareeta I (1387–1412) / Eerik XIII Pommerilainen (1389–1439) Pfalz-Neumarktit (1440–1448) Kristoffer Baijerilainen Oldenburgit Vanhempi haara (1440–1448) Kristian I (1448–1481) Hannu I (1481–1513) Kristian II (1513–1523) Fredrik I (1523–1533) Kristian III (1534–1559) Fredrik II (1559–1588) Kristian IV (1588–1648) Fredrik III (1648–1670) Kristian V (1670-1699) Fredrik IV (1699–1730) Kristian VI (1730-1746) Fredrik V (1746-1766) Kristian VII (1766–1808) Fredrik VI (1808–1839) Kristian VIII (1839–1848) Fredrik VII (1848–1863) Glücksburgit (1863–) Kristian IX (1863–1906) Fredrik VIII (1906–1912) Kristian X (1918–1944) Fredrik IX (1947–1972) Margareeta II (1972–2023) Frederik X (2023–)

Auktoriteettitunnisteet Kansainväliset FAST ISNI VIAF Kansalliset Israel Yhdysvallat Alankomaat Puola Muut IdRef