Georgi Vladimov
| Georgi Vladimov | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 19. helmikuuta 1931 Harkova, Neuvostoliitto |
| Kuollut | 19. lokakuuta 2003 (72 vuotta) Frankfurt am Main, Saksa |
| Ammatti | kirjailija |
| Kirjailija | |
| Tuotannon kieli | venäjä |
| Pääteokset | Vernyi Ruslan |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta | |
| [ Muokkaa Wikidatassa ]  | |
| Infobox OK | |
Georgi Nikolajevitš Vladimov (ven. Георгий Николаевич Владимов; 19. helmikuuta 1931 Harkova, Neuvostoliitto (nyk. Ukraina) – 19. lokakuuta 2003 Frankfurt am Main, Saksa[1][2]) oli venäläis-neuvostoliittolainen kirjailija, kriitikko ja toimittaja.[3]
Vladimov opiskeli oikeustieteitä Leningradin yliopistossa ja valmistui 1953. Hänen tunnettuja teoksiaan ovat 1961 ilmestynyt realistinen tuotantoromaani Bolšaja ruda ja 1969 ilmestynyt merimieskuvaus Tri minuty moltšanija.[3] Sen sijaan hänen sittemmin tunnetuimmaksi teoksekseen tullut[1] Vernyi Ruslan ('Uskollinen Ruslan') jäi sensuurin vuoksi julkaisematta[3] valmistuttuaan 1965. Se ilmestyi Länsi-Saksassa 1975 ja Venäjällä vasta glasnostin kaudella[3]. Mustan huumorin keinoin kirjan kertojana toimii vankileireillä koulutettu ja palvellut koira.[4] Vladimov saa teoksissaan sosialismin näyttämään kielteiseltä, jopa naurettavalta.[3]
Vladimov erosi Neuvostoliiton kirjailijaliitosta 1977 ja oli Amnesty Internationalin Moskovan osaston johtaja. 1982 hän loikkasi länteen. Sen jälkeen hän julkaisi Länsi-Saksassa muutkin teoksensa, mutta sittemmin niitä on julkaistu myös Venäjällä.[3]
Palkinnot ja tunnustukset
Lähteet
- ↑ a b Vladimov, Georgy Britannica Online, viitattu 12.11.2021 (englanniksi)
- ↑ Georgij Nikolaevič Vladimov Deutsche Digitale Bibliothek. Viitattu 12.11.2021. (saksaksi)
- ↑ a b c d e f Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Vladimov, Georgi”, Otavan kirjallisuustieto, s. 856. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X.
- ↑ Markus Tuovinen, Kohti Venäjän markkinoita s. 20 opinnäyte, Haaga-Helia 2019
- ↑ McMillin, Arnold: Obituary: Georgi Vladimov theguardian.com. 11.11.2003. Viitattu 12.11.2021. (englanniksi)
| ||||||||||||||||||
