Herbert Hoover
 | Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
| Herbert Hoover | |
|---|---|
 | |
| Yhdysvaltain 31. presidentti | |
| 4. maaliskuuta 1929 – 4. maaliskuuta 1933 | |
| Varapresidentti | Charles Curtis |
| Edeltäjä | Calvin Coolidge |
| Seuraaja | Franklin D. Roosevelt |
| Yhdysvaltain 3. kauppaministeri | |
| 5. maaliskuuta 1921 – 21. elokuuta 1928 | |
| Edeltäjä | Joshua W. Alexander |
| Seuraaja | William F. Whiting |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 10. elokuuta 1874 West Branch, Iowa, Yhdysvallat |
| Kuollut | 20. lokakuuta 1964 (90 vuotta) New York, New York, Yhdysvallat (paksusuolen syöpä) |
| Ammatti | insinööri (kaivosinsinööritoiminta, maa- ja vesirakentaminen) liikemies |
| Puoliso | Lou Henry Hoover |
| Tiedot | |
| Puolue | republikaanit |
| Uskonto | kveekarit |
 Nimikirjoitus | |
| [ Muokkaa Wikidatassa ]  | |
| Infobox OK | |
Herbert Clark Hoover (10. elokuuta 1874 – 20. lokakuuta 1964) oli yhdysvaltalainen poliitikko, joka edusti Yhdysvaltain republikaanista puoluetta. Hoover oli Yhdysvaltain 31. presidentti (1929–1933).[1] Hänen presidenttikaudelleen ajoittui 1930-luvun lama.
Alkuvaiheet
Hoover oli kotoisin Iowasta ja ensimmäinen Mississippin länsipuolella syntynyt presidentti. Hänen isänsä Jesse Hoover oli seppä ja maanviljelystuotteiden kauppias, taustaltaan saksalais-sveitsiläinen, ja äitinsä Hulda Randall Minthorn englantilais-irlantilainen. Molemmat vanhemmat olivat kveekareita.
Hoover valmistui Stanfordin yliopistosta vuonna 1895 geologiksi. Hän työskenteli aluksi brittiläisen Bewick, Moreing & Co. kultakaivoksilla länsi-Australiassa. Hän meni naimisiin yliopistossa tapaamansa Lou Henryn kanssa 1899 ja sai siirron Kiinaan yhtiön tehtävissä. Hooverit jäivät loukkuun piiritettyyn Tianjiniin boksarikapinan aikana.
Hoover pääsi myöhemmin yhtiön osakkaaksi, hän välitti kiinalaista työvoimaa Etelä-Afrikan kaivoksiin ja perusti Zinc Corporationin kaivamaan sinkkiä Broken Hillistä. Vuonna 1908 hän ryhtyi itsenäiseksi konsultiksi ja rikastui Burman kaivostoiminnalla.
Hoover tunnettiin humanistina, joka ensimmäisen maailmansodan aikana ja jälkeen tuki merkittävästi Euroopan elintarvikehuoltoa ja avusti Neuvosto-Venäjää sisällissodan jälkeen. Vielä 1928 Hoover julisti köyhyyden lopettamisen olevan lähempänä kuin koskaan.[1]
Hoover perusti Hoover-instituutin Stanfordin yliopiston yhteyteen vuonna 1919.
Politiikkaan
Politiikkaan Hoover lähti osallistumalla kotiosavaltiossaan Kaliforniassa republikaanien esivaaliin Yhdysvaltain presidentiksi. Jäätyään ilman menestystä hän tuki Warren G. Hardingia, joka palkitsi hänet voitettuaan kauppaministerin asemalla.
Kun Calvin Coolidge ilmoitti ettei pyrkisi toisella kaudelle, Hooverista tuli republikaanien pääehdokas. Hänen vastaehdokkaana oli demokraattien Alfred E. Smith.
Hooverin maine hiipui vuonna 1929 alkaneeseen suureen lamaan, jonka seurausten lievittämiseen hän ei talouspoliittisen linjansa vuoksi aluksi lähtenyt. Hoover vetosi säilyttämään työpaikat ja kannusti vapaaehtoisten avustusjärjestöjen toimintaa. Kodittomat alkoivat kutsua slummejaan ”Hoovervilleiksi”.[1] Työttömyys nousi 25 prosenttiin vuonna 1933, eikä maassa ollut minkäänlaista sosiaaliturvaa. Konkurssiin menneiden pankkien tallettajat menettivät kaikki säästönsä.
Työttömyyden vuoksi vuodesta 1929 lähtien puoli miljoonaa meksikolaista siirtolaista pakotettiin palaamaan kotimaahansa. Kun talous ei näyttänyt kohenemisen merkkejä, Hoover poikkesi muun muassa valtiovarainministeri Andrew Mellonin linjasta, jonka mukaan valtio ei voinut tehdä mitään tilanteen helpottamiseksi. Vuonna 1930 hän allekirjoitti Smoot-Hawley Tariff Actin, joka nosti merkittävästi tulleja oman maan teollisuuden suojelemiseksi, ja kannatti 1932 aloittaneen Reconstruction Finance Corporationin perustamista, johon sisältyi julkisia rakennushankkeita. Laman alkuvuosina Hoover ei kannattanut valtion väliintuloa ja laajaa elvytystä julkisilla projekteilla, mutta Hoover lopulta taipui painostukseen. Päätöksen seurauksena alettiin rakentamaan merkittävää patoa Coloradojokeen. [1]
Tullien vuoksi maailmankauppa romahti muidenkin maiden nostaessa vastaavasti Yhdysvaltojen tuotteiden tulleja. Vuonna 1931 Hoover julisti vuoden tauon Yhdysvaltain sotalainojen takaisinmaksulle ja Saksan sotakorvauksissa Ranskalle. Veroleikkauksista ja lamasta johtunut valtion tulojen vähenemisen vuoksi Revenue Act of 1932 palautti verot lähes ennalleen ja asetti uusia veroja yrityksille ja kiinteistöille.[2]
Vuonna 1932 Hoover määräsi kenraali Douglas MacArthurin häätämään Washingtoniin kokoontuneen sotaveteraanibonuksiaan odottaneen ns. bonusarmeijan (Bonus Army). MacArthurin voimankäyttö ylitti huomattavasti Hooverin hyväksymät mittasuhteet, ja ennen humaanin ihmisystävän maineessa ollut presidentti menetti maineensa.[1]
Vuoden 1932 presidentinvaaleissa Hoover syytti lamasta tapahtumia ulkomailla ja väitti Franklin Delano Rooseveltin valinnan vain vaikeuttavan tilannetta. Kansa oli kuitenkin toista mieltä, ja New Deal -politiikkaa kampanjoinut Roosevelt voitti 472:lla valitsijamiehellä Hooverin 59:ää vastaan.[1]
Presidenttikautensa jälkeen Hoover oli republikaanien konservatiivisimman siiven puolella ja tuomitsi Rooseveltin New Deal -politiikan sekä vastusti ankarasti aktiivista politiikkaa kansallissosialismia, fasismia ja Japanin imperialismia vastaan. Hän myös lahjoitti suuria summia rahaa Suomelle talvisodan aikana ja oli Finnish Relief Fund -avustusjärjestön perustaja. Toiseen maailmansotaan liittymistä hän vastusti Pearl Harborin hyökkäykseen saakka. Vannoutuneena antikommunistina Hoover kuitenkin vastusti myös Korean ja Vietnamin sotiin lähtemistä.
Hooverille myönnettiin vuonna 1938 kunniatohtorin arvonimi Helsingin yliopistosta. Kunniatohtorin arvomerkkinä hänelle annettu miekka on esitteillä Hoover-instituutin tornin ala-aulassa.
Hoover kuoli 90-vuotiaana lokakuussa 1964. Hoover oli vuoteen 2012 asti kaikkien aikojen pisimpään eläkkeellä ollut Yhdysvaltain presidentti: hän eli vielä 31 vuotta virkakautensa jälkeen. Vuonna 2012 Jimmy Carter vei häneltä tämän ennätyksen.
Lähteet
- Bernet, Claus: Herbert Hoover, in: BBKL, 30, 2009, 644-653: http://www.bautz.de/bbkl/h/hoover_h_c.shtml
Viitteet
- ↑ a b c d e f Herbert Hoover Encyclopedia Britannica. Viitattu 22.10.2013.
- ↑ The Hoover New Deal of 1932 mises.org. Viitattu 22.10.2013.
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Herbert Hoover Wikimedia Commonsissa
- Presidentti Herbert Hoover. Maailman elintarvediktaattori 1917-19. Suomen itsenäisyyden tunnustaminen, Helsingin Sanomat, 14.03.1938, nro 71, s. 4, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- Presidentti Hoover Suomessa, Kuva, 30.03.1938, nro 7, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- Elonet: Finlandia-katsaus 79 "Herbert Hooverin vierailu Suomeen maaliskuussa 1946" - filmin alusta -> 2:12
| ||||||||||||||||||||||
