Innes Ireland
| Innes Ireland | |
|---|---|
 | |
| Henkilötiedot | |
| Kansalaisuus |  Yhdistynyt kuningaskunta |
| Formula 1 -ura | |
| Aktiivivuodet | 1959–1966 |
| Talli(t) | Lotus, BRP, BRM |
| Kilpailuja | 53 (50 starttia) |
| Maailmanmestaruuksia | 0 |
| Voittoja | 1 |
| Palkintosijoja | 4 |
| Paalupaikkoja | 0 |
| Nopeimpia kierroksia | 1 |
| MM-pisteitä | 47 |
| Ensimmäinen kilpailu | Hollannin Grand Prix 1959 |
| Ensimmäinen voitto | Yhdysvaltain Grand Prix 1961 |
| Viimeinen voitto | Yhdysvaltain Grand Prix 1961 |
| Viimeinen kilpailu | Meksikon Grand Prix 1966 |
| [ Muokkaa Wikidatassa ]  | |
| Infobox OK | |
Robert McGregor Innes Ireland (12. kesäkuuta 1930 – 22. lokakuuta 1993)[1][2] oli skotlantilainen upseeri, insinööri ja kilpa-ajaja.[1][2]
Ireland syntyi 12. kesäkuuta 1930 Mytholmroydissa, Yorkshiressa, Englannissa skotlantilaisen eläinkirurgin pojaksi. Hänen perheensä palasi Skotlantiin hänen ollessaan vielä nuori, jossa kouluttautui insinööriksi Rolls-Roycelle ensin Glasgow'ssa ja myöhemmin Lontoossa. Hän aloitti varsinaisen kilpa-ajamisen 27-vuotiaana ajamalla urheiluautoluokissa.[1]
Formula 1 -sarjaan Ireland tuli ensimmäisen kerran vuonna 1959 urheiluautomenestyksensä myötä.[1] Vuosina 1959-60 hän keräsi useita palkintokorokesijoituksia ja voitti vuoden 1961 Yhdysvaltojen osakilpailun.[1][2][3] Hän keräsi kaiken kaikkiaan 47 MM-pistettä.[1] Hän osallistui myös sarjan ulkopuolisiin kilpailuihin.[2]
Formula 1:sten lisäksi Ireland ajoi Le Mansin 24 tunnin ajoja, joissa sijoittui parhaimmillaan kuudenneksi vuonna 1964, ja Lontoo-Sydney rallia.[1][4]
Kilpa-ajamisen lisäksi Ireland toimi Autocar-lehden urheilutoimittajana sekä British Racing Drivers' Club -kerhon puheenjohtana.[1][5] Hänen saavutuksistaan kirjoitettiin kirjoissa Marathon in the Dust sekä All Arms and Elbows.[1] Irelandia pidettiin sanojensa mukaisena miehenä, jota kuvailtiin nopeaksi, lojaaliksi sekä herrasmiesmäiseksi seurapiiri-ihmiseksi.[1][5] Hänen ajouransa oli täynnä erilaisia ylä- ja alamäkiä. Vuonna 1961 hän loukkaantui Monacon GP:n harjoituksissa ja kärsi kivuista myös saadessaan lääkkeenä morfiinia, jolle oli allerginen.[1] Vaikka Ireland toi autonvalmistaja Lotukselle ensimmäisen Formula 1 -sarjan osakilpailuvoiton kauden lopussa, hänet erotettiin ja korvattiin Jim Clarkilla.[1] Samana vuonna BRM-talli tarjosi Irelandille ajopaikkaa kaudeksi 1962, mutta hän kieltäytyi vedoten Stirling Mossin perheen tallille tekemäänsä sopimukseen.[1][5] Graham Hill voitti BRM:n autolla vuoden 1962 mestaruuden Irelandin tyytyessä alisuoritteiseen autoon.[1][5] Loput urastaan hän ajoi vaihtelevalla menestyksellä Lotuksen, BRP:n ja BRM:n autoilla.[1]
Ireland kuoli syöpään 22. lokakuuta 1993 Readingissa, Berkshiressa, Englannissa 63-vuotiaana.[5][1][2]
Formula 1 -tulokset
| Vuosi | Talli | 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 | 8 | 9 | 10 | Sijoitus | Pisteet |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 1959 | Lotus | MON | INDY | NED 4 | FRA Kesk. | GBR | GER Kesk. | POR Kesk. | ITA | USA 5 | 14. | 5[1][2] | |
| 1960 | Lotus | ARG 6 | MON 9 | INDY | NED 2 | BEL Kesk. | FRA 7 | GBR 3 | POR 6 | ITA | USA 2 | 4. | 18[1][2] |
| 1961 | Lotus | MON DNS | NED | BEL Kesk. | FRA 4 | GBR 10 | GER NC | ITA Kesk. | USA 1 | 6. | 12[1][2] | ||
| 1962 | Lotus | NED Kesk. | MON Kesk. | BEL Kesk. | FRA Kesk. | GBR 16 | GER | ITA Kesk. | USA 8 | RSA 5 | 16. | 2[1][2] | |
| 1963 | Lotus | MON Kesk. | BEL Kesk. | NED 4 | FRA 9 | GBR Kesk. | GER Kesk. | ITA 4 | USA | MEX | RSA | 9. | 6[1][2] |
| 1964 | BRP | MON DNS | NED | BEL 10 | FRA Kesk. | GBR 10 | GER | AUT 5 | ITA 5 | USA Kesk. | MEX 12 | 14. | 4[1][2] |
| 1965 | Lotus | RSA | MON | BEL 13 | FRA Kesk. | GBR Kesk. | NED 10 | GER | ITA 9 | USA Kesk. | MEX DNS | - | 0[1][2] |
| 1966 | BRM | MON | BEL | FRA | GBR | NED | GER | ITA | USA Kesk. | MEX Kesk. | - | 0[1][2] |
Lähteet
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x Innes Ireland - Great Britain ESPN. Viitattu 20.7.2016. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l m Innes Ireland ChicaneF1.com. Viitattu 20.7.2016. (englanniksi)
- ↑ Ireland Takes Maiden Victory at Watkins Glen ESPN. Viitattu 20.7.2016. (englanniksi)
- ↑ Chargé, Thierry: Classement des 24 heures du Mans Groupe Tous. 7.12.2012. 24h du Mans. Viitattu 20.7.2016. (ranskaksi)
- ↑ a b c d e Newman, Robert: Ireland, Innes Motor Racing Heroes: The Stories of 100 Greats. 15.6.2014. Veloce Publishing Ltd.. Viitattu 20.7.2016. (englanniksi)
| ||||||||||
