Junkkeri

Junkkerit (saks. Junker, äännetään [ˈjʊŋ kɐ]) olivat maanomistajaylimystöä Elben itäpuolisilla alueilla Preussissa ja Saksassa.^[1]

Historia

Junkkerisukujen kantaisät olivat saksalaisia aatelisia, jotka valloittivat keskiajalla länsislaavien maita ja asettuivat asumaan niille.^[2] He toivat mukanaan kristinuskon. Muuttoliike oli tärkeä osa saksalaisten idänsiirtolaisuutta, niin sanottua Ostsiedlungia. Vastineeksi sotapalveluksistaan soturit saivat maata ja verovapauden.^[2] Nimitys junkkeri periytyy keskiajan yläsaksan sanasta Juncherre, joka tarkoittaa nuorta herraa (saks. Junger Herr). Tämä johtuu siitä, että itään lähteneet olivat usein perheidensä nuorempia poikia^[2], joille ei ollut luvassa perintömaata.

Junkkereiden välillä oli suuria varallisuuseroja.^[2] Itä-Preussin junkkereista pieni vähemmistö oli erittäin rikkaita magnaattisukuja, joiden perustajat olivat taistelleet palkkasotureina Saksalaisen ritarikunnan joukoissa kolmitoistavuotisessa sodassa Puolaa vastaan (1453–1466).^[2] Brandenburgissa junkkerit olivat enimmäkseen aatelisten siirtolaisten jälkeläisiä ja heidän omistuksensa vaatimattomia Euroopan mittakaavassa.^[2] Maaomistusten pieni koko oli seurausta siitä, että keskiajan hallitsijoiden kannatti asuttaa uusille rajamaille mahdollisimman monta aatelista, jotta näitä olisi riittänyt puolustautumaan slaavien kostoiskuilta.^[2] Oli jopa tapauksia, joissa useampi suku jakoi yksittäisen kylän omistuksen keskenään.^[2] Rikkailla junkkereilla oli varallisuutensa vuoksi enemmän poliittista vaikutusvaltaa kuin köyhillä.^[2] Varakkaat suvut solmivat avioliittoja keskenään ja muodostivat eräänlaisen sisäpiirin, joka kävi neuvotteluja keskusvallan kanssa muidenkin puolesta.^[2]

Toisen maailmansodan häviäminen ja Itä-Saksan maauudistukset merkitsivät junkkeriluokan loppua. Varsinainen aatelisluokka oli jo lakkautettu siirryttäessä Weimarin tasavaltaan ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Nykyään Junker on käyttönimi Saksan tittelittömästä ylimystöstä. Se lyhennetään Jkr. ja sijoitetaan yleensä ennen akateemisia arvoja ja nimeä (esimerkiksi Jkr. Heinrich von Hohenberg). Feminiinimuotoa Junkfrau käytetään vain satunnaisesti.

Katso myös

• Von

Lähteet

• Clark, Christopher: Iron Kingdom - The Rise and Downfall of Prussia 1600-1947. Iso-Britannia: Penguin Books, 2007. ISBN 978-0-140-29334-0. Kirja osittain Google Bookissa (eri painos). (englanniksi)

Viitteet