Käytöskukka

Käytöskukka
Tyyli pala-animaatio
Kestoaika 4–5 minuuttia
Luoja(t) Heikki Partanen[1]
Timo Päiviö (äänitys)[1]
Pääosissa Risto Pyörälä (kertoja)
Alkuperämaa  Suomi
Verkko Yle TV2
Tuotantokausia 1
Jaksoja 13
Tuotanto
Ohjaaja(t) Heikki Partanen[1]
Tuotantoyhtiö(t) FJ-Filmi Oy[1]
Palkinnot
Voitetut Valtion elokuvapalkinto 1967[1]
Aiheesta muualla
IMDb
Infobox OK

Käytöskukka (alun perin Hinku ja Vinku) on Heikki Partasen tekemä suomalainen 13-osainen pala-animaatiosarja, joka valmistui vuosina 1967–1968. Jokainen jakso kestää noin viisi minuuttia. Sittemmin sitä on esitetty useita kertoja muun muassa Pikku Kakkosessa ja se on noussut klassikon asemaan suomalaisten lastenohjelmien sarjassa.kenen mukaan?

Käytöskukan päähenkilöt ovat harmaa kotiporsaanpoikanen Hinku, jonka tunnusmerkkinä on pieni saparo, ja musta piikkiporsaanpoikanen Vinku, jolla on kärsässä pieni piikki. Usein esiintyvä hahmo on myös kiukkuinen Suursyömäri, joka syö kaiken eteensä osuvan. Käytöskukan idea on opettaa lapsille käytöstapoja. Jokaisella jaksolla on oma teemansa, kuten ylpeys, huomaavaisuus, laiskuus tai turhamaisuus.[1] Jokin sarjan hahmo, yleensä Suursyömäri tai jokin kertakäyttöinen sivuhahmo, käyttäytyy esimerkiksi laiskasti tai turhamaisesti, mutta saa kokea käytöksensä karvaat seuraukset. Lopussa kertoja lausuu tarinan opetuksen.

Käytöskukkaa edelsi Partasen vuonna 1964 toteuttama neliminuuttinen ja mustavalkoinen animaatio Hinku ja Vinku: Suursyömäri, jossa ei ollut lainkaan kerrontaa.[2] Elosalama Oy tuotti vuonna 1964 Yleisradiolle 13-osaisen mustavalkoisen Hinku ja Vinku -sarjan, jota seurasi 1965–1968 FJ-Filmin tuottama 13-osainen värillinen Käytöskukka-sarja.[3] Partanen käsikirjoitti, ohjasi ja kuvasi Käytöskukka-animaatiot itse. Idean kehittäjäksi on kreditoitu Heikki Aarva. Jaksojen kertojana toimi Risto Pyörälä. Käytöskukka on palkituimpia suomalaisia lyhytelokuvia. Se palkittiin vuonna 1967 Valtion elokuvapalkinnolla ja kirkon elokuvapalkinnolla, minkä lisäksi se sai palkinnot Moskovassa ja Gottwaldovissa. Partanen sai sarjasta myös Jussi-patsaan vuonna 1967.[4] Partanen teki vielä vuonna 1984 yhden Hinku ja Vinku -animaation, Hinku ja Vinku – Aavikon mörkö.[3]

Jaksot

  1. Ylpeys
  2. Rohkeus
  3. Huomaavaisuus
  4. Ahneus
  5. Laiskuus
  6. Kateus
  7. Sinisilmäisyys
  8. Turhamaisuus
  9. Murjotus
  10. Kiire
  11. Apua
  12. Ystävyys
  13. Persoonallisuus

Lähteet

  1. ↑ a b c d e f Käytöskukka 1–13 Suomen elokuvakontakti. Viitattu 27.10.2014.
  2. ↑ Hinku ja Vinku: Suursyömäri (Arkistoitu – Internet Archive) Yle Areena. Viitattu 27.10.2014.
  3. ↑ a b Tuula Leinonen: 100 vuotta suomalaista animaatiota, s. 88, 90. Aalto ARTS Books, Helsinki 2014.
  4. ↑ Käytöskukka 1: Ylpeys Elonet.

Aiheesta muualla

  • Käytöskukka Elonetissä (Arkistoitu – Internet Archive)
  • n
  • k
  • m
Heikki Partanen
Pitkät elokuvat (ohjaus)
  • Antti Puuhaara (1976)
  • Ramses ja unet (1982)
  • Pessi ja Illusia (1984)
Lyhyt- ja dokumenttielokuvat (ohjaus)
  • Käytöskukka-sarja (1967-1968)
  • Lauantai (1967)
  • Kettu ja karhu (1973)
  • Satuja vallasta -sarja (1973)
  • Koiran ja suden ystävyys (1974)
  • Nenäperunan kevät (1975)
  • Jänis ja vuohi (1975)
  • Kolmetoista päivää elämästä (1978)
  • Pepi egyptiläinen (1982)
  • Hinku ja Vinku - Aavikon mörkö (1984)
  • Fustatin lapsia (1985)
  • Nasser-järven kalastajia (1985)
  • Kukunor (1989)
  • n
  • k
  • m
Riitta Rautoma
Pitkät elokuvat (ohjaus)
  • Antti Puuhaara (1976)
Lyhyt- ja dokumenttielokuvat (ohjaus)
  • Käytöskukka-sarja, osa 3: Huomaavaisuus (1967)
  • Onnibussi (1968)
  • Käärmetyttö (1969)
  • Kettu ja karhu (1973)
  • Satuja vallasta -sarja (1973)
  • Koiran ja suden ystävyys (1974)
  • Jänis ja vuohi (1975)
  • Fustatin lapsia (1985)
  • Nasser-järven kalastajia (1985)
  • Kukunor (1989)