Kaksipäinen kotka

Kaksipäinen kotka tai kaksoiskotka[1] on erityisesti vaakunoissa ja valtiollisena vertauskuvana käytetty vallan ja sotilaallisen mahdin symboli.[2] Sitä on käytetty useissa eri kulttuureissa ja useina eri aikakausina.

Käyttö eri kulttuureissa

Kaksipäinen kotka toimi Rooman valtakunnan itäisen osan Bysantin aikaan Palaiologos-hallitsijasuvun vaakunana. Se on myös tunnettu Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan tunnuksena. Kaksipäinen kotka on kuitenkin muinainen tunnus, jo sumerilaisilta ja heettiläisiltä ajoilta. Kaksipäisen kotkan muinainen versio on myös Gandaberunda (myös Berunda-nimellä) joka on hindutaruston taikavoimia omaava kaksipäinen lintu. Venäjän lisäksi kaksipäinen kotka periytyi Albanian, Itävallan ja Serbian tunnuksiksi. Kaksoiskotka on myös muun muassa Saksan ja Albanian valtiollinen vaakunaeläin.[2]

Venäjä

Bysantin sortumisen jälkeen viimeisen keisarin veljentyttären Sofia Palaiologoksen nainut Venäjän tsaari Iivana III julisti Venäjän kolmanneksi Roomaksi ja Bysantin seuraajaksi. Kaksipäisestä kotkasta tuli Venäjällä valtiollinen symboli ja vanhimmat korkokuvat ovat vuonna 1492 valmistuneessa Moskovan Kremlin Fasettipalatsin pääsalissa. Kaksoiskotka oli valtion vaakunassa aina vuoteen 1917 saakka. Tuolloin keisarivallan sortuessa ja väliaikaisen hallituksen tullessa valtaan, poistettiin vaakunasta kaksipäisen kotkan kruunut. Lokakuun vallankumouksessa samana vuonna valta siirtyi Leninin bolševikeille, jotka poistivat kaksipäisen kotkan kokonaan käytöstä.

Bolševikkien voitettua Venäjällä syttynyt sisällissota, muodostettiin vuonna 1922 uusi valtio, Neuvostoliitto. Neuvostoliitto käytti tunnuksenaan sirppiä ja vasaraa, joka oli tunnettu työväen tunnus. Sirppi ja vasara oli käytössä sekä maan lipussa että vaakunassa ja muissa valtiollisissa yhteyksissä.

Neuvostoliiton hajottua vuonna 1991 Venäjä itsenäistyi uudelleen. Venäjällä otettiin käyttöön uusi vaakuna, jossa on käytössä vanha tunnus, kaksipäinen kotka.

Suomi

Suomessa kaksoiskotka on veistoksissa Keisarinnankivi (1835) ja Pekka Jylhän veistoksessa Olen itä olen länsi (1999).

Galleria

  • Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan lippu
    Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan lippu
  • Kaksipäinen kotka Bysantin aikaan
    Kaksipäinen kotka Bysantin aikaan
  • Kaksipäinen kotka Venäjän keisarikunnan vanhassa vaakunassa
    Kaksipäinen kotka Venäjän keisarikunnan vanhassa vaakunassa
  • Gandaberunda Rameshwara temppelin kattoveistoksena Keladissa, Shivamoggassa
    Gandaberunda Rameshwara temppelin kattoveistoksena Keladissa, Shivamoggassa
  • Gandaberunda-Koristekuva Brihadeeswarar-temppelissä
    Gandaberunda-Koristekuva Brihadeeswarar-temppelissä
  • Kaksipäinen kotka Venäjän keisarikunnan viimeisessä vaakunassa
    Kaksipäinen kotka Venäjän keisarikunnan viimeisessä vaakunassa
  • Kaksipäinen kotka Venäjän nykyisessä vaakunassa
    Kaksipäinen kotka Venäjän nykyisessä vaakunassa
  • Gandaberunda vaakuna
    Gandaberunda vaakuna
  • Gandaberunda Karnatakan vaakunassa, Intia
    Gandaberunda Karnatakan vaakunassa, Intia
  • Gandaberunda, Lalitha Mahal Palace Hotel
    Gandaberunda, Lalitha Mahal Palace Hotel
  • Hans Burgkmairin puupiirros "Quaternion Eagle" v. 1510, jossa kaksipäinen kotka sisältäen Pyhän Rooman valtakunnan valtioiden vaakunat
    Hans Burgkmairin puupiirros "Quaternion Eagle" v. 1510, jossa kaksipäinen kotka sisältäen Pyhän Rooman valtakunnan valtioiden vaakunat
  • Muinainen turkkilainen kaksipäinen kotka
    Muinainen turkkilainen kaksipäinen kotka
  • Albanian tunnus
    Albanian tunnus
  • Itävallan vaakuna
    Itävallan vaakuna
  • Balogh, Unkari
    Balogh, Unkari
  • Palaiologos-dynastian vaakuna
    Palaiologos-dynastian vaakuna
  • Saksan liittovaltio
    Saksan liittovaltio
  • Kreikan ortodoksikirkon lippu
    Kreikan ortodoksikirkon lippu
  • Montenegron vaakuna
    Montenegron vaakuna
  • Serbialainen vaakuna
    Serbialainen vaakuna
  • Espanjalainen vaakuna
    Espanjalainen vaakuna
  • SS-divisioona Skanderbegin tunnus
    SS-divisioona Skanderbegin tunnus

Lähteet

  1. kaksoiskotka suomisanakirja.fi. SuomiSanakirja.fi. Viitattu 26.10.2014.
  2. a b Biederman, Hans (toim. Pentti Lempiäinen): Suuri symbolikirja, s. 145-147. Helsinki: WSOY, 1993. ISBN 951-0-18537-X.

Aiheesta muualla

  • Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kaksipäinen kotka Wikimedia Commonsissa