Keltakurjenmiekka
| Keltakurjenmiekka | |
|---|---|
 | |
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Elinvoimainen [1] | |
|
| |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Yksisirkkaiset Liliopsida |
| Lahko: | Asparagales |
| Heimo: | Kurjenmiekkakasvit Iridaceae |
| Suku: | Kurjenmiekat Iris |
| Laji: | pseudacorus |
| Kaksiosainen nimi | |
| Iris pseudacorus | |
| Katso myös | |
| | |
| Infobox OKNimi-testi OKIUCN-testi OK | |
Keltakurjenmiekka eli kurjenmiekka (Iris pseudacorus) on Euroopassa ja Pohjois-Afrikassa yleinen, näyttäväkukkainen kosteiden paikkojen kasvi. Suomessa laji on tavanomainen Etelä- ja Keski-Suomessa, entisten Oulun ja Lapin läänien alueella laji on rauhoitettu.[2] Keltakurjenmiekka on myrkyllinen.[3]
Keltakurjenmiekka on Kymenlaakson maakuntakukka.[3]
Ulkonäkö ja koko
Paksujuurakkoinen keltakurjenmiekka kasvaa 60–120 cm korkeaksi. Sen miekkamaiset, varren tyveltä kasvavat lehdet ovat 50–90 cm pitkiä ja 2–4 cm leveitä. Kukat ovat kirkkaankeltaiset ja leveydeltään 7–10 cm. Kukan ulkokehälehdet ovat isoja ja taakäänteisiä, sisäkehälehdet pienempiä ja pystyjä. Keltakurjenmiekka kukkii kesä-heinäkuussa.[3]
Kukkimattomien keltakurjenmiekkojen lehdet voi sekoittaa rohtokalmojuureen (Acorus calamus).[4]
Levinneisyys
Keltakurjenmiekka on yleinen koko Euroopassa pohjoisimpia osia lukuun ottamatta. Lisäksi sitä tavataan Välimeren etelärannikolta Marokosta, Algeriasta ja Tunisiasta sekä Turkista ja Kaukasukselta. Pohjois-Amerikkaan ja Uuteen-Seelantiin laji on levinnyt ihmisen mukana.[4] Keltakurjenmiekkaa tavataan yleisesti Etelä- ja Keski-Suomessa, paikoin pohjoisempanakin Oulun korkeudelle asti. Pohjoisimmat esiintymät ovat Etelä-Lapissa.[5]
Elinympäristö
Keltakurjenmiekat kasvavat ravinteikkaissa, märissä paikoissa: järvien, jokien, ojien ja purojen savi-, lieju- ja mutarannoilla matalassa vedessä sekä tervaleppäkorvissa. Lajia kasvatetaan koristekasvina ja se saattaa levitä lähiympäristöön viljelykarkulaisena.[3]
Käyttö
Keltakurjenmiekka on puutarhakasvi, josta on olemassa useita eri viljelylajikkeita.[3] Viljeltyjä lajikkeita ovat mm.: 'Alba' (valkokukkainen), 'Variegata' (kirjavalehtinen keltakukkainen, lehtien kirjavuus katoaa kesän edetessä), 'Berlin Tiger' (ruskeakeltakukkainen). Keltakurjenmiekasta on olemassa myös kerrattu muoto.
Kasvin juurta on käytetty rohtona esimerkiksi haavojen hoitoon. Juuri sisältää paljon parkkihappoja, minkä vuoksi sitä on käytetty myös nahkojen parkitsemiseen.[6]
-
Hedelmä ja siemeniä. -
Kurjenmiekka Ala-Kauvatsan joella Huittisissa. -
Lähikuva. -
Nuppu.
Lähteet
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Suomen terveyskasvit. Luonnon parantavat yrtit ja niiden salaisuudet. Toim. Huovinen, Marja-Leena & Kanerva, Kaarina. Oy Valitut Palat – Reader's Digest Ab, Tampere 1982.
Viitteet
- ↑ Kavak, S.: Iris pseudacorus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.2. 2014. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 21.10.2016. (englanniksi)
- ↑ Ympäristöministeriö: Luonnonsuojeluasetuksessa rauhoitetut lajit Viitattu 28.10.2009.
- ↑ a b c d e Retkeilykasvio 1998, s. 494.
- ↑ a b Den virtuella floran: Svärdslilja (ruotsiksi) Viitattu 28.10.2009.
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2009: Kasviatlas 2008. Helsingin yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Kasviatlas 2008: Keltakurjenmiekan levinneisyys Suomessa Viitattu 28.10.2009.
- ↑ Suomen terveyskasvit 1982, s. 124.
Aiheesta muualla
- Suomen Lajitietokeskus: Keltakurjenmiekka (Iris pseudacorus)
- Kasviatlas 2022: Keltakurjenmiekan levinneisyys Suomessa.
- Pinkka, Lajintuntemuksen oppimisympäristö: Keltakurjenmiekka (Iris pseudacorus)
- Luontoportti: Keltakurjenmiekka (Iris pseudacorus)
- Pohjolan kasvien pauloissa: Iris pseudacorus – keltakurjenmiekka
- ITIS: Iris pseudacorus (englanniksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Iris pseudacorus (englanniksi)
- Flora of North America: Iris pseudacorus (englanniksi)
- Eliaksen yrittitarha (Internet Archive)
|
