Kirjallisuusvuosi 1690
| Kirjallisuusvuodet |
|---|
| 1680 • 1681 • 1682 • 1683 • 1684 • 1685 • 1686 • 1687 • 1688 • 1689 – 1690 – 1691 • 1692 • 1693 • 1694 • 1695 • 1696 • 1697 • 1698 • 1699 • 1700 |
| Vuodet |
| 1687 • 1688 • 1689 – 1690 – 1691 • 1692 • 1693 |
Kirjallisuusvuosi 1690 käsittelee vuoden 1690 tärkeitä kirjallisuuden tapahtumia, uutisia ja julkistuksia.
Tapahtumia
- Mattias Salamniuksen vanhaan suomalaiseen runomittaan kirjoittama Ilo-Laulu Jesuxesta kuvaa Jeesuksen elämää ja kärsimyshistoriaa. Se sisältää 29 laulua ja 2 265 säettä. Teos on Suomen huomattavin Ruotsin vallan aikainen runokirja, josta otettiin kahdensadan vuoden aikana peräti kuusitoista painosta.
- Turun akatemian professori Daniel Achrelius[1] oli juhlarunojen sepittäjä. Merkittävimmän onnittelupuheensa, Scientiarum magnes, hän esitti vuonna 1690 kuningas Kaarle XI:n 35-vuotissyntymäpäivänä, joka samalla oli Turun akatemian 50-vuotisjuhla. Achrelius oli myös Suomen taitavin aikansa runouden tyylillisen erikoisuuden, kivityylin osaaja. Kivityylissä eripituiset rivit vuorottelivat symmetrisesti ja jokainen rivi tai rivipari sisälsi ajatuksellisen tai syntaktisen kokonaisuuden.[2]
- Jakob Bernoulli otti käyttöön termin integraali.
Julkaisuja
- Thomas Browne – A Letter to a Friend
- Anne Conway – Principia philosophiae antiquissimae et recentissimae de Deo, Christo & Creatura (postuumi, filosofiaa)
- Antonio Hurtado de Mendoza – Obras líricas y cómicas, divinas y humanas (runoteos)
- John Locke:
- William Mountfort – The Successful Strangers (näytelmä)
- Samuel Pepys – Memoires of the Navy
- Joseph Raphson – Analysis aequationum universalis (Newtonin menetelmän kuvaus)
- Mattias Salamnius – Ilo-Laulu Jesuxesta
- Elkanah Settle – Distress'd Innocence, or The Princess of Persia (näytelmä)
- Thomas Shadwell – The Scourers
