Kurt Weill
| Kurt Weill | |
|---|---|
 | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 2. maaliskuuta 1900 Dessau, Saksa |
| Kuollut | 3. huhtikuuta 1950 (50 vuotta) New York, Yhdysvallat |
| Ammatti | säveltäjä |
| Muusikko | |
| Tyylilajit | ooppera, sinfonia ja baletti |
| Soittimet | piano |
| Aiheesta muualla | |
| www.kwf.org | |
| [ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]  | |
| Infobox OK | |
Kurt Julian Weill (2. maaliskuuta 1900 Dessau, Saksa – 3. huhtikuuta 1950 New York, Yhdysvallat) oli saksalainen säveltäjä.
Elämäkerta
Kurt Weill kasvoi uskonnollisessa juutalaisperheessä Dessaun juutalaiskaupunginosassa, jossa hänen isänsä Albert Weill (1867–1950) oli kanttorina. Hän aloitti pianotunnit 12-vuotiaana ja teki samoihin aikoihin ensimmäiset sävellyksensä. Weillin ensimmäinen säilynyt sävellys on vuodelta 1913 ja nimeltään Mi Addir: Jüdischer Trauungsgesang[1]. 1920-luvulla hän opiskeli muun muassa Ferruccio Busonin ja Engelbert Humperdinckin johdolla.
Vuonna 1915 Weill alkoi opiskella Albert Bingin johdolla, joka opetti nuorukaiselle pianonsoittoa, sävellystä, musiikin teoriaa ja johtamista. Weill esiintyi pianistina ensimmäisen kerran vuonna 1915. Seuraavina vuosina hän sävelsi lauluja eri runoilijoiden, kuten Joseph von Eichendorffin, Arno Holzin ja Anna Ritterin, runoihin.
Weillin tunnetuin teos on Bertolt Brechtin kanssa tehty vuonna 1928 valmistunut Kolmen pennin ooppera (alkup. Die Dreigroschenoper, 1954) joka perustuu Kerjäläisoopperaan. Hitlerin noustua valtaan 1933 Weill lähti Saksasta Ranskaan, josta hän jatkoi 1935 Yhdysvaltoihin ja eli siellä lopun elämäänsä.
Muun muassa rockyhtye The Doors on levyttänyt version "Alabama Songista" ensialbumilleen The Doors (1967). Muita tunnettuja Weillin laulujen tulkintoja ovat esimerkiksi Olavi Virran levyttämä "Puukko-Mackie", jonka Louis Armstrong on levyttänyt englanniksi nimellä "Mack the Knife", ja Nina Simonen "Pirate Jenny".Woody Allen käytti Weillin musiikkia vuonna 1987 elokuvassa Radio Days, muun muassa "September Song" kappaletta, jota Allen piti eräänä parhaimmista amerikkalaisen kevyen musiikin kappaleena.
Weill voitti Broadwayn vuoden 1947 Tony Award -palkinnon parhaana säveltäjänä teoksesta "Street Scene." James A. Conlonin johtama, Kurt Weillin säveltämä Mahagonnyn kaupungin nousu ja tuho sai vuoden 2009 Grammy-palkinnon parhaana oopperataltiointina (Los Angelesin ooppera). Vuosittain Dessaussa järjestetään Kurt Weill Fest niminen musiikki-festivaali.[2] Bob Dylan kertoi vaikuttuneensa Marc Blitzsteinin englanniksi kääntämästä ja uudelleen sovittamasta Merirosvo-Jenny laulusta jonka hän kuuli New Yorkissa legendaarisessa Three Penny Opera:ssa Lotte Lenyan esittämänä. Laulaja ja näyttelijä Lotte Lenya oli Kurt Weillin vaimo.
Weillin musiikki Suomessa
Lauri Maijala ohjasi teoksen Mahagonnyn kaupungin nousu ja tuho. Sen esittäjinä olivat UMO, Avanti! ja Musiikkiteatteri Kapsäkki (2011). Weillin harvoin esitetty Silbersee (Hopeameri) esitettiin Kokkolan Oopperakesässä 2014. Teoksen ohjaajan Anu Komsin mukaan Weillin musiikki on siinä lyyrisimmillään.[3] Kuhmon Kamarimusiikki-festivaaleilla esitettiin Weillin ja Brechtin Seitsemän kuolemansyntiä vuonna 2015. Lappeenrannan kaupunginteatteri esitti 2016 uuden talon avajaisissa Weillin säveltämän ja Brechtin kirjoittaman Kolmen pennin oopperan.[4]
Pentti Siimes näytteli Kansallisteatterissa (1975) nimiroolia Paul Greenin ja Kurt Weillin musiikkinäytelmässä Johnny Johnson (1936), jonka sodanvastainen sanoma puhutteli syvästi näyttelijää itseäänkin.[5] Johnny Johnson oli Weillin ensimmäinen musikaali Amerikassa. Sen musiikissa on vaikutteita laajasta kirjosta säveltäjiä kuten Mahlerilta ja Stravinskylta (Sotilaan tarina) sekä säveltäjän omista teoksista. Tarinan alkuna oli Jaroslav Hašekin Kunnon Sotamies Svejk. Myöhemmin Brecht kirjoitti näytelmän samasta teemasta (Svejk toisessa maailmansodassa) ja keskusteli Weillin kanssa yhteistyön uudelleen käynnistämisestä, mutta ilman tulosta.
Sävellykset
Oopperat
- 1926: Der Protagonist op.15 (Libretto: Georg Kaiser)
- 1927: Royal Palace op.17 (Libretto: Yvan Goll)
- 1928: Der Zar lässt sich photographieren op.21 (Libretto: Georg Kaiser)h
- 1930: Aufstieg und Fall der Stadt Mahagonny (Libretto: Bertolt Brecht)
- 1930: Der Jasager (Libretto: Elisabeth Hauptmann ja Bertolt Brecht)
- 1932: Die Bürgschaft (Libretto: Caspar Neher)
- 1937: Der Weg der Verheißung / The Eternal Road (Teksti: Franz Werfel, unter dem letztgenannten Titel uraufgeführt; ohjaus Max Reinhardt)
- 1947: Street Scene (Libretto: Elmer Rice ja Langston Hughes)
- 1948: Down in the Valley (Libretto: Arnold Sundgaard)
Laulunäytelmät
- 1927: Mahagonny-Songspiel (Libretto: Bertolt Brecht)
Kantaatit
- 1923: Recordare, O Remember, Lord Choral setting of the Lamentations of Jeremiah Op. 11, for SATB chorus and 3-part children's choir a cappella
- 1928: The Berlin Requiem, for tenor, baritone, male choir (or 3 male voices) and orchestra, teksti: Bertold Brecht
- 1929 : Der Lindberghflug (The Lindbergh Flight), cantata for tenor, baritone, bass, chorus (with children's chorus ad lib) & orchestra, tekstit Bertold Brecht, ensiversiossa Paul Hindemith:n säveltämä osa
Näytelmämusiikki
- 1928: Die Dreigroschenoper Bertolt Brechtin näytelmä
- 1928: Konjunktur, musiikkinumeroita näytelmään mm. 'Oil-musik'-kappale
- 1975: Bastille Music, David Drew:n sovittamaa näyttämömusiikkia puhallinorkesterille August Strindbergin näytelmään Gustav III
Operetit
- 1935: Der Kuhhandel (Libretto: Robert Vambery, keskeneräinen, als A Kingdom for a Cow uraufgeführt, DVD (der Volksoper Wien, 2008).
- 1945: The Firebrand of Florence (Libretto: Edwin Justus Meyer ja Ira Gershwin); zu deutsch Viel Lärm um Liebe (Premiere der deutschen Erstaufführung, gleichzeitig szenische Erstaufführung in Europa: 25. Okt. 2013, Staatsoperette Dresden).
Musikaalit
- 1929: Happy End (Teksti: Dorothy Lane, Elisabeth Hauptmannin salanimi, Brechtin lauluteksti)
- 1933: Silbersee - Ein Wintermärchen (Teksti: Georg Kaiser)
- 1934: Marie Galante (Teksti: Jacques Deval, hänen samannimisen romaaninsa mukaan)
- 1936: Johnny Johnson (Teksti: Paul Green)
- 1938: Knickerbocker Holiday (Teksti: Maxwell Anderson) – Kantaesityksen ohjaus: Joshua Logan
- 1939: Railroads on Parade (Teksti: Edward Hungerford)
- 1941: Lady in the Dark (Teksti: Moss Hart ja Ira Gershwin)
- 1943: One Touch of Venus (Teksti: Sidney Joseph Perelman ja Ogden Nash)
- 1948: Love Life (Teksti: Alan Jay Lerner)
- 1949: Lost in the Stars (Musical Tragedy, Teksti: Maxwell Anderson)
Pantomiimit, baletit
- 1922: Zaubernacht, yksinäytökseninen lasten pantomiimiop. 7 (Skenaario ja lauluteksti: Wladimir Boritsch)
- 1933: Die sieben Todsünden, The Seven Deadly Sins, laulettu baletti (ballet chanté) sopraanolle, mieskvartetille ja orkesterille (Libretto: Bertolt Brecht)
- 1938: The Judgement of Paris
Instrumentaali
- 1917: Intermezzo, piano
- 1920: Sonaatti sellolle ja pianolle
- 1921: 1. sinfonia, Berliner Sinfonie
- 1918: Jousikvartetto, B-molli
- 1923: Jousikvartetto No. 1
- 1922–1923: kaksi osaa jousikvartetille
- 1924: Konsertto viululle ja puhallinorkesterille, Op. 12
- 1926: Quodlibet for Orchestra, Op. 9 (sarja Zaubernacht pantomiimistä)
- 1927: Kleine Dreigroschenmusik, Kolmen pennin oopperan orkesterisovitus
- 1934: 2. sinfonia
Vokaalimusiikki
- 1923: Frauentanz (Ladies' Dance), Op. 10, Song cycle for soprano and instrumental ensemble on seven medieval poems
- 1942-1945 Four Walt Whitman Songs, For voice and orchestra on texts by Walt Whitman
Elokuvamusiikki
- 1931: Kerjäläisooppera, Pabst, Saksa
- 1937: The River Is Blue
- 1944: Where Do We Go from Here?
- 1938: You and Me, ohjaaja Fritz Lang
- 1948: One Touch of Venus, otteita samannimisestä musikaalista, Ava Gardner pääroolissa
- 1954: Lady in the Dark, samannimisen musikaalin TV-taltiointi sisätäen useimmat alkuperäisnumerot; saatavilla DVD:nä (VAIMUSIC)
- 1955: One Touch of Venus, telecast, melko täydellinen musikaalin filmatisointi, saatavilla DVD:nä
Kappaleita
- Surabaya-Johnny
- Puukko-Mackie
- Alabama Song
- Merirosvo-Jenny
- Kanuunalaulu
- Youkali (Tango Habanera)
- September Song
- Speak Low
- Wouldn't you like to be on Broadway ( Street Scene)
- I am a stranger here myself (Love Life)
- Lonely House
- Tango Ballade
- Oil-musik
- Barbara Song
- Matruusi-tango
- Caesar's death
- My captain
- Applejack
- Berlin im Licht
Lähteet
Aiheesta muualla
- Kurt Weill Foundation
- Kurt Weill Edition, Vol 1-35 [1]
- Stephen Hinton, Stanford University [2] (Arkistoitu – Internet Archive)
| ||||||||||||||||||||||||||
