Lääninvankila

Lääninvankila oli aiemmin Suomessa käytössä olleen vankeinhoidon laitosten tehtävienjaon mukainen vankila.

Lääninvankilat 1930-luvun Suomessa

Suomen vankilat oli jaettu keskusvankiloihin, lääninvankiloihin, varavankiloihin ja vankimielisairaaloihin.

Lääninvankilassa pidettiin 1930-luvulla:[1]

  • henkilöitä, jotka kärsivät vankeusrangaistusta, joka oli tuomittu joko ehdottomana tai muuntorangaistuksena
  • henkilöitä, jotka oli tuomittu yleiseen työhön
  • henkilöitä, jotka rikoksen, irtolaisuuden tai kerjäämisen takia olivat tutkittavina
  • henkilöitä, jotka muusta syystä olivat vangittuina.

Lääninvankilan johtokuntaan kuuluivat johtaja, pastori ja lääkäri, joiden lisäksi johtaja saattoi kutsua jäseneksi apulaisjohtajan, talouspäällikön, opettajan, työliikkeenjohtajan tai työnjohtajan.[1]

Lähteet

  1. ↑ a b Hakkila, Esko (toim.): ”Vankeinhoitolaitos”, Lakiasiain käsikirja, s. 1294–1295. Porvoo: Werner Söderström Oy, 1938.