Laurila–Kelloselkä-rata

Laurila–Kelloselkä
Rautatie Kemistä Kantalahteen
Perustiedot
Reitti	Laurila–Kelloselkä
Rakennettu	useissa osissa
Avattu	useissa osissa
Lakkautettu	Isokylä–Kelloselkä
Purettu	Kelloselkä–raja (luvatta, osittain)
Omistaja	Suomen valtio
Ylläpitäjä	Väylävirasto
Liikenne
Liikennöitsijä(t)	VR, Fenniarail
Henkilöjunia / vrk	12
Tavarajunia / vrk	10
Tekniset tiedot
Pituus	269,3 km
Raiteiden lkm	1
Raideleveys	1 524 mm
Sähköistys	2 × 25 kV / 50 Hz (Laurila–Kemijärvi)
Sallittu nopeus
• henkilöliikenteessä	100–140 km/h
• tavaraliikenteessä	80–100 km/h
Liikenteenohjaus
Kauko-ohjaus	Laurila[1]
Radio-ohjaus	(Laurila)–Kemijärvi[1]
Vähäliikenteinen rata	Kemijärvi–Isokylä
Ohjauskeskus	Oulu
Suojastus	ei
Kulunvalvonta	JKV
( ) = liikennepaikka ei kuulu radio-ohjattuun rataan.
Laurila–Kelloselkä Km   Lyh. Liikennepaikat  Alakurttiin (purettu) 277,4 Kelloselkä-raja 269,3 Kls Kelloselkä Kantatie 82:n ylitys 255,6 Sll Salla 245,6 Smv Salmivaara 244,0 Kantatie 82:n alitus 240,0 Kantatie 82:n alitus 229,2 Kuu Kursu 217,2 Jsj Joutsijärvi 198,9 Ktv Kotavaara 197,0 Ikä Isokylä 196,7 Sellutehtaan raide 193,1 Kemijärvi (silta) Valtatie 5:n alitus 190,6 Kjä Kemijärvi 181,2 Hnh Hanhikoski 171,2 Kvr Kuusivaara 165,5 Pji Pirttijärvi 14,~ Raajärvi 155,7 155,4 Mis Misi 150,2 Kör Köyry 144,6 Vik Vika 129,0 Kul Kulus Raudanjoki 125,0 Rdi Raudanjoki 115,8 Vrl Vaarala 113,4 Nvv Nivavaara Kantatie 81:n ylitys 110,5 Kemijoki (silta) Kantatie 78:n ylitys 107,4 Kemijoki (silta) Valtatie 4:n alitus Roi Rovaniemi (vanha) 105,9 Roi Rovaniemi (nykyinen) Ima Imari 89,0 Hrs Hirvas 82,7 Mul Muurola Seututien 930 ylitys Ruk Ruikka 70,0 Petäjäskosken vaihde 68,3 Jl Jaatila Valtatie 4:n alitus 57,5 Kvu Koivu Peu Peura Lou Loue Louejoki Vaajoki Varejoki Seututien 928 ylitys 34,7 Trv Tervola Kaisajoki Pak Paakkola 18,6 Knk Koskenkylä 12,3 Tör Törmä 7,4  Kalkkimaalle 7,4 Ldl Liedakkala 0,8  Tornioon 0,0 Lla Laurila  Ouluun Merkkien selitykset
Infobox OK

Laurila–Kelloselkä-rata on Suomen rataverkon osuus Kemin pohjoispuolella sijaitsevalta Laurilan rautatieasemalta Keminmaasta Rovaniemen ja Kemijärven kautta Suomen ja Venäjän rajalle Sallan Kelloselkään. Rataosuus on yksiraiteinen. Osuus Kemi–Laurila–Kemijärvi on sähköistetty. Laurilan ja Kemijärven välisen osuuden liikenteenohjaus hoidetaan kaukokäytöllä Oulusta käsin. Rautatie ylittää pohjoisen napapiirin ratakilometrillä 1003+850 entisten Kuluksen ja Vian asemien välillä, tarkemmin entisten Kunnaruksen ja Outo-ojan seisakkeiden välimaastossa.^[2]

Ennen talvisotaa rautatie päättyi Kemijärvelle. Suomen ja Neuvostoliiton rataverkot yhdistävä rata Kemijärveltä itään rakennettiin Moskovan rauhansopimuksen ehtojen mukaisesti vuosina 1940–1941. Radalla ei kuitenkaan koskaan ole ollut maiden välistä liikennettä. Suomen-puoleisella osuudella oli vain vähäistä tavaraliikennettä ja rataosuutta oli pitkään ehdotettu lakkautettavaksi kannattamattomana, mutta myös suunniteltu sen jatkamista Soklin ratana Soklin kaivokselle tai ottamista käyttöön Suomen ja Venäjän välisessä liikenteessä.

Heinäkuussa 2010 VR päätti lopettaa puunkuljetukset Isokylä–Kelloselkä-välillä. Lopettamisen syitä perusteltiin muun muassa Isokylään avatulla puunlastausterminaalilla.^[3] Lakkautuksen taustalla painavimpana syynä lienee kuitenkin VR:n uusi hinnoittelupolitiikka, joka nosti liikennepaikalta lähtevän 10 vaunun yksikön hintaa siten, että rahdin kuljetus muuttui kalliimmaksi rautateitse kuin maanteitse. Samalla halpeni 20:n ja sitä suuremman vaunun yksikkö.^[4] Toistaiseksi viimeinen puukuljetus radalla tapahtui 29. heinäkuuta 2010, minkä jälkeen kuljetukset siirtyivät maanteille.^[5]

Isokylän ja Kelloselän välinen rataosuus suljettiin käytön vähäisyyden vuoksi liikenteeltä 9. joulukuuta 2012 Sallan kunnan vastustuksesta huolimatta.^[6][7][8] Osuuden viimeinen käyttäjä huoltoliikennettä lukuun ottamatta oli Pohjois-Suomen Rautatieharrastajien museojuna 8. joulukuuta 2012.^[8]

Historia

Rata on rakennettu useassa osassa seuraavasti:

• 1903: (Kemi)–Laurila–(Tornio)^[9]
• 1909: Laurila–Rovaniemi^[9]
• 1934: Rovaniemi–Kemijärvi^[9]
• 1941: Voitajärvi–Salla^lähde?
• 1942: Kemijärvi–Kelloselkä^[9]

1900-luvun alkupuolella suunniteltiin Petsamon rataa, joka olisi voitu rakentaa esimerkiksi Kemijärveltä Sodankylän kautta Petsamonvuonolle.

Sähköistys osuudella Kemi–Rovaniemi otettiin käyttöön 1. joulukuuta 2004. Osuuden Rovaniemi–Kemijärvi sähköistys otettiin käyttöön 11. maaliskuuta 2014.^[10]

Kelloselän ja rajan välinen osuus

Rata jatkui aikaisemmin Kelloselästä Vanhaan Sallaan saakka. Vuoden 1940 Moskovan rauhassassa sovittiin, että rataa jatketaan Kemijärven Isokylästä Sallaan Suomen ja Neuvostoliiton uudelle rajalle, josta Neuvostoliitto aikoi jatkaa rataa Vienanmeren rannalle Kantalahteen.^[11] Koska Suomessa rataa pidettiin sotilaallisena uhkana, se pyrittiin linjaamaan niin, että sotatilanteessa se olisi helppo hävittää. Rakennustyöt alkoivat toukokuussa 1940.^[12]

Suomen puolella radalla työskenteli yli 3 400 henkilöä huhtikuussa 1941.^lähde? Neuvostoliitto sai noin 100 000 työntekijän voimin Alakurtin radan Suomen rajalle valmiiksi jo 25. helmikuuta 1941, kun taas Suomen puolelta rata valmistui rajalle vasta 15. toukokuuta.^lähde? Tällöinkin radasta Suomen puolella oli rakentamatta osuuksia Kemijoella ja Kotajärvellä. Saksalaiset ja suomalaiset hyökkäsivät Neuvostoliittoon rataa pitkin 3. heinäkuuta 1941. Se oli kuitenkin liian heikko valtaville sotilaskuljetuksille: radalla voitiin kuljettaa vain lyhyitä junia 25 kilometrin tuntinopeudella.^[13] Koska vetäytyvät neuvostoliittolaiset hävittivät omaa rataosuuttaan, saksalaiset ja suomalaiset joutuivat kunnostamaan ja rakentamaan sitä uudelleen, ja apuna käytettiin myös neuvostoliittolaisia sotavankeja. Kunnostustöitä vaikeutti jatkuva sotilasliikenne, ja töitä tehtiin jatkosodan loppuun eli vuoteen 1944 saakka. Lapin sodan aikana perääntyvät saksalaisjoukot tuhosivat radan.^[14]

Vuonna 1944 solmitun Moskovan välirauhansopimuksen nojalla Neuvostoliitto vaati, että Sallan radan Suomen puolella oleva osuus pidetään rakennettuna raja-asemana Kelloselästä eteenpäin. Suomalaiset rakensivat radan uudelleen, ja se valmistui vuonna 1947.^[15] Ratalinja Suomen puolella metsittyi ja sitä käytiin 2000-vuosikymmenelle asti raivaamassa, jotta satelliiteilla voitaisiin havaita, että Suomi noudattaa ehtoja.^[16] Sallan radasta purettiin Suomen puolella kuitenkin 200 metrin osuus kansainvälisen rajanylityspaikan maantieyhteyden vuoksi.

Elokuussa 2008 paikallinen yrittäjä purki rataa noin 1,7 kilometrin matkalta ja varasti kiskot muualle myytäväksi. Tällöin ulkoministeriö antoi lausunnon, että Pariisin rauhansopimus ei enää velvoita ylläpitämään rataosuutta.^[17] Toukokuussa 2009 teosta syytetty tuomittiin yhdeksäksi kuukaudeksi vankeuteen ja hänelle määrättiin yli 50 000 euron vahingonkorvaukset.^[18]

Raajärven rata

Raajärven rata oli sivurata Misin rautatieasemalta Raajärven kaivokselle. Rata sijaitsi nykyisten Rovaniemen ja Kemijärven kaupunkien alueella. Kaivosradaksi rakennetun rautatien pituus oli noin 14 kilometriä. Se haarautui Rovaniemen ja Kemijärven väliseltä rataosuudelta Misin ratapihan itäpäässä. Rata oli käytössä vuosina 1963–1976. Kun liikenne radalla lopetettiin, pääosa ratapenkereestä muutettiin autotieksi, ja on nykyisin paikallistie numero 19772.

Sallan radan jatkokehityssuunnitelmat

Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Ainakin TEN-ohjelmaa koskeva osuus.

Suomen puoleinen osa Sallan radasta muodostaa Kemijärven itäpuolella olevan osan nykyistä Laurilan–Kelloselän rataa. Nykyisin siellä on vähäistä tavaraliikennettä. Henkilöliikennettä sillä oli viimeksi kokeiluluontoisesti 1990-luvulla muutamina lomasesonkiaikoina, jolloin Salla Express -niminen lisäjuna liikennöi Helsingin ja Sallan väliä.

Itä-Lapin kuntayhtymä kutsui konsulttitoimisto Green Tulip Consultancyn tutkimaan Sallan radan mahdollista rahoitushanketta. Asiaa selvittävät Max van Asch ja Henrik Spoelman sekä radan mahdollista yksityistä rahoitusta Jeffrey Roberts. Sallan rata poistettiin Euroopan unionin TEN-ohjelmasta, minkä vuoksi se ei voi saada ennen 2020 EU-rahoitusta mainitusta ohjelmasta ennen kuin TEN:stä neuvotellaan EU-maiden kesken uudelleen.

Sallan rata Alakurttiin vietynä voisi tukea Kemin sataman kuljetuspalveluita, mikäli alankomaalaisten harjoittamaa Murmanskin ja Rotterdamin välistä laivaliikennettä korvattaisiin Kemin ja Rotterdamin välisellä liikenteellä.

Venäläiseltä puolelta Muurmanskin alueella korostetaan Sallan radan olevan osa Barentsin alueen logistiikkaa, mihin kuuluu myös norjalaisten kannattama Kirkkoniemen rata. Norjan Kirkkoniemessä mahdollisen Kirkkoniemen radan päässä asuu noin 5 000 asukasta, mutta siellä on kaivos. Muurmanskin alueen johtajan, Juri Jevdokimovin mukaan Sallan rata voisi kannattaa, mikäli Suomi ostaisi turvetta Venäjän puolelta. Suomen turvetuotanto perustuu kuitenkin kotimaiseen turpeeseen.

Kun Matti Vanhasen toinen hallitus tuli nimitetyksi virkaansa, esitti ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrynen sen toteuttamista. 80 miljoonan euron hankkeeseen tulisi hänen mukaansa pyrkiä löytämään kansainvälistä rahoitusta.

Lähteet

• Zetterberg, Seppo: Yhteisellä matkalla. VR 150 vuotta. Helsinki: WSOY, 2012. ISBN 978-951-0-34742-3.

Viitteet

Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Laurila–Kelloselkä-rata.

Wikiuutisissa on aiheeseen liittyvä uutinen:

Junaradan varastamisesta vankeutta

• Vaunut.org: Alakurtin Sallan suunnan tulosemafori, tien katkaisema osuus Sallan radasta
• Vaunut.org: Metsittynyttä Sallan rataa Suomen puolella
• Turun Sanomat: Sallan–Kantalahden rata arvioitiin kannattavaksi^{[vanhentunut linkki]}
• Kannattamaton rata, Suomen Kuvalehti, 13.05.1922, nro 19, s. 17, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot