Leinikit

Leinikit
Niittyleinikin (Ranunculus acris) kukka.
Niittyleinikin (Ranunculus acris) kukka.
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Kladi: Putkilokasvit Tracheophyta
Kladi: Siemenkasvit Spermatophyta
Kladi: Koppisiemeniset Angiospermae
Kladi: Aitokaksisirkkaiset
Lahko: Ranunculales
Heimo: Leinikkikasvit Ranunculaceae
Alaheimo: Ranunculoideae
Tribus: Ranunculeae[1]
Suku: Leinikit Ranunculus
L.
Synonyymit

(vaihtelee eri lähteissä)

  • sarvileinikit (Ceratocephala)
  • suikeroleinikit (Coptidium)
  • mukulaleinikit (Ficaria)
  • hiirenhännät (Myosurus L.)[2]
Katso myös

  Leinikit Wikispeciesissä
  Leinikit Commonsissa

Infobox OKNimi-testi OK

Leinikit eli aitoleinikit (Ranunculus) on leinikkikasveihin (Ranunculaceae) kuuluva kasvisuku. Siihen kuuluu noin 2000 lajia[3], joista suurin osa kasvaa pohjoisen pallonpuoliskon viileillä ja lauhkeilla alueilla.

Kasvit ovat pääasiassa ruohomaisia ja yleensä monivuotisia, kirkkaan valko- tai keltakukkaisia. Kukat ovat yksittäin. Verho- ja terälehtiä kukassa on yleensä viisi. Terälehdet ovat usein kiiltäviä ja niiden tyvessä on mesikuoppa. Valkokukkaisilla on kuitenkin keltaterälehtisten tapaan keltainen keskus. Pieni osa lajeista on yksivuotisia, tai esimerkiksi puna- tai oranssiterälehtisiä. Leinikkien hedelmät ovat pähkylöitä.[4]

Kaikki leinikit sisältävät tuoreina myrkyllisiä yhdisteitä. Glykosideihin kuuluva ranunkuliini hajoaa haihtuvaksi protoanemoniiniksi.[5] Kasvien kitkerän maun vuoksi eläimet kuitenkin jättävät ne yleensä syömättä.[6] Naudat ja hevoset saattavat syödä vahingossa leinikkejä, jos pienikokoisia kasveja kasvaa korkeassa ruohikossa.

Leinikkien myrkyllisyys katoaa kasvin kuivuessa, joten niitä sisältävä kuivaheinä ei ole myrkyllistä.[7][8]

Leinikkilajeja

Suomessa tavattuja leinikkilajeja:[9][10]

  • niittyleinikki (Ranunculus acris)
  • ojasätkin eli vesisätkin (Ranunculus aquatilis)
  • peltoleinikki (Ranunculus arvensis)
  • merisätkin (Ranunculus baudotii, syn. R. peltatus subsp. baudotii)
  • mäkileinikki (Ranunculus bulbosus)
  • pyörösätkin (Ranunculus circinatus)
  • hentosätkin (Ranunculus confervoides)
  • ojaleinikki (Ranunculus flammula)
  • jääleinikki (Ranunculus glacialis)
  • pohjanleinikki (Ranunculus hyperboreus)
  • purosätkin (Ranunculus kauffmannii, syn. R. aquatilis var. diffusus)
  • villaleinikki (Ranunculus lanuginosus)
  • jokileinikki (Ranunculus lingua)
  • ranskanleinikki (Ranunculus monspeliacus)
  • vuorileinikki (Ranunculus montanus)
  • lumileinikki (Ranunculus nivalis)
  • amerikanleinikki (Ranunculus pensylvanicus)
  • aholeinikki (Ranunculus polyanthemos)
    • pyökkiaholeinikki eli pyökkileinikki (R. polyanthemos subsp. nemorosus, syn. Ranunculus nemorosus)
    • etelänaholeinikki (R. polyanthemos subsp. × polyanthemoides)
    • siroaholeinikki (R. polyanthemos subsp. polyanthemos)
  • pikkuleinikki (Ranunculus pygmaeus)
  • rönsyleinikki (Ranunculus repens)
  • sammakonleinikki (Ranunculus reptabundus)
  • rantaleinikki (Ranunculus reptans)
  • etelänleinikki (Ranunculus sardous)
  • konnanleinikki (Ranunculus sceleratus)
  • järvisätkin (Ranunculus schmalhausenii, syn. R. peltatus subsp. peltatus)
  • serbianleinikki (Ranunculus serbicus)
  • noroleinikki (Ranunculus subborealis), aiemmin idänniittyleinikki (R. acris subsp. borealis)
    • tunturinoroleinikki (R. subborealis subsp. pumilus), aiemmin tunturiniittyleinikki (R. acris subsp. pumilus)
    • idännoroleinikki (R. subborealis subsp. subborealis)
    • villanoroleinikki (R. subborealis subsp. villosus)
  • rikkileinikki (Ranunculus sulphureus)

Muita leinikkilajeja:[11]

  • alppileinikki (Ranunculus alpestris)
  • eskimoleinikki (Ranunculus arcticus)
  • gotlanninleinikki (Ranunculus ophioglossifolius)
  • hapsuleinikki (Ranunculus millefolius)
  • hopealeinikki (Ranunculus illyricus)
  • jaloleinikki eli aasianleinikki (Ranunculus asiaticus)
  • jokisätkin (Ranunculus fluitans)
  • kirsileinikki (Ranunculus crenatus)
  • makaronesianleinikki eli madeiranleinikki (Ranunculus cortusifolius)
  • morsiusleinikki (Ranunculus aconitifolius)
  • murattisätkin (Ranunculus hederaceus)
  • neidonsätkin (Ranunculus ololeucos)
  • nukkaleinikki (Ranunculus psilostachys)
  • nyppyleinikki (Ranunculus trilobus)
  • romanianleinikki (Ranunculus strigulosus)
  • ruoholeinikki (Ranunculus gramineus)
  • sepoleinikki (Ranunculus amplexicaulis)
  • soppileinikki (Ranunculus parviflorus)
  • sutisätkin (Ranunculus penicillatus)
    • virtasutisätkin (R. penicillatus subsp. penicillatus)
    • vuollesutisätkin (R. penicillatus subsp. pseudofluitans)
  • turkinleinikki (Ranunculus marginatus)
  • valkoleinikki (Ranunculus platanifolius)
  • viuhkasätkin (Ranunculus saniculifolius)
  • väkäleinikki (Ranunculus muricatus)
  • wilanderinleinikki (Ranunculus wilanderi)

Plants of the World Onlinen mukaan leinikkeihin kuuluvat myös:[2]

  • hiirenhäntä eli hentohiirenhäntä (Ranunculus minimus, syn. Myosurus minimus)
  • oikosarvileinikki eli sarvileinikki (Ranunculus testiculatus, syn. Ceratocephala testiculata, C. orthoceras)

Eri sukuihin siirrettyjä leinikkilajeja:[9]

  • suikeroleinikkien (Coptidium) sukuun:
    • lapinleinikki (Coptidium lapponicum, syn. Ranunculus lapponicus)
    • ponoinleinikki (Coptidium pallasii, syn. Ranunculus pallasii)
  • mukulaleinikkien (Ficaria) sukuun:
    • mukulaleinikki eli herttamukulaleinikki (Ficaria verna, syn. Ranunculus ficaria)
      • isomukulaleinikki (F. verna subsp. fertilis, syn. R. ficaria subsp. fertilis)
  • suolaleinikkien (Halerpestes) sukuun:
    • suolaleinikki eli amerikansuolaleinikki (Halerpestes cymbalaria, syn. Ranunculus cymbalaria)

Lähteet

  1. ↑ Stevens, P. F.: Ranunculaceae Angiosperm Phylogeny Website. Viitattu 19.9.2022. (englanniksi)
  2. ↑ a b Govaerts, R. et al.: Ranunculus L. Plants of the World Online. Royal Botanic Gardens, Kew. Viitattu 23.9.2023. (englanniksi)
  3. ↑ Ranunculus L. GBIF. Viitattu 19.9.2022. (englanniksi)
  4. ↑ Anderberg, A. & A.-L.: Den virtuella floran 2004–2009. Tukholma: Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 23.7.2009. (ruotsiksi)
  5. ↑ R. Hill, Ruth Van Heyningen: Ranunculin: the precursor of the vesicant substance of the buttercup. Biochemical Journal, elokuu 1951, 49. vsk, nro 3, s. 332–335. PubMed:14858339. ISSN 0264-6021. Artikkelin verkkoversio.
  6. ↑ G.D. Shearer: Some Observations on the Poisonous Properties of Buttercups. The Veterinary Journal, tammikuu 1938, 94. vsk, nro 1, s. 22–32. doi:10.1016/s0372-5545(17)36455-6. ISSN 0372-5545. Artikkelin verkkoversio.
  7. ↑ N. J. Turner: Counter-irritant and other medicinal uses of plants in Ranunculaceae by native peoples in British Columbia and neighbouring areas. Journal of Ethnopharmacology, heinäkuu 1984, 11. vsk, nro 2, s. 181–201. PubMed:6387285. doi:10.1016/0378-8741(84)90038-2. ISSN 0378-8741. Artikkelin verkkoversio.
  8. ↑ H. P. Therrien, M. Hidiroglou, L. A. Charette: Note on the toxicity of tall buttercup (Ranunculus acris L.) to cattle. Canadian Journal of Animal Science, kesäkuu 1962, 42. vsk, nro 1, s. 123–124. doi:10.4141/cjas62-021. ISSN 0008-3984. Artikkelin verkkoversio.
  9. ↑ a b c Kurtto, A., Lampinen, R., Piirainen, M. & Uotila, P. 2019: Checklist of the vascular plants of Finland. Suomen putkilokasvien luettelo. — Norrlinia 34: 1–206.
  10. ↑ a b Hämet-Ahti, Leena, Suominen, Juha, Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.): Retkeilykasvio, 4. uudistettu painos. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
  11. ↑ Kassu – Kasvien suomenkieliset nimet: Ranunculus

Aiheesta muualla

  • Suomen Lajitietokeskus: Leinikit (aitoleinikit) (Ranunculus)
  • Savela. M. Leinikit (Ranunculus)
  • ITIS: Ranunculus (englanniksi)
  • Flora of China: Ranunculus (englanniksi)
  • Pherobase: Floral volatiles of Genus Ranunculus (englanniksi)
Taksonitunnisteet