Liancourtinluodot
| Liancourtinluodot | |
|---|---|
 Liancourtinluodot auringonlaskun aikaan. Itäinen saari vasemmalla ja läntinen oikealla | |
  Liancourtinluodot | |
| Maantiede | |
| Sijainti | 37°14′27″N, 131°52′04″E |
| Merialue | Japaninmeri |
| Pinta-ala | 0,19 km² |
| Korkein kohta | 169 m |
| Valtio | |
| Valtio | kiistanalainen |
| Väestö | |
| Väkiluku | 1[1] |
| Infobox OK | |
Liancourtinluodot, vanhemmalta nimeltään Liancourtsaaret[2][3] (kor. 독도, Dokdo), (jap. 竹島, Takeshima), on pienten saarten ja luotojen muodostama saariryhmä Japaninmerellä. Ryhmä on ollut Etelä-Korean hallussa Japanin Korean-miehityksen loppumisesta lähtien. Sitä vaativat itselleen myös Japani ja Pohjois-Korea.
Ranskalainen valaanpyytäjä Le Liancourt antoi ryhmälle nimen Rochers de Liancourt vuonna 1849.
Vaikka saarilla ei ole juurikaan kasvillisuutta, niitä ympäröivät hyvät kalastusalueet. Alueella saattaa olla myös maakaasua.
Sijainti
Saariryhmässä on kaksi pääsaarta: itäinen Dongdo (japaniksi Higashijima) ja läntinen Seodo (japaniksi Nishijima). Niitä ympäröi kymmeniä tuliperäisiä luotoja ja kareja. Alueen kokonaispinta-ala on 0,18 neliökilometriä. Liancourtinluodot sijaitsevat 216,8 kilometrin[4] päässä Korean niemimaalta ja 211 kilometrin[5] päässä Japanista. Okisaarille on matkaa 157 kilometriä.[5] Lähin Etelä-Korean alue on 87,4 kilometrin[4] päässä sijaitseva Ulleung.
Lähteet
- ↑ 81-vuotias korealaisrouva on kiistellyn saariston ainoa asukas Iltalehti.
- ↑ Kerkko Hakulinen, Sirkka Paikkala: Eksonyymit : Liancourtinluodot Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 58. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 7.1.2021.
- ↑ Eksonyymit-julkaisuun yli 900 uutta nimeä Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 7.1.2021.
- ↑ a b Facts about Dokdo Gyeongsangbuk-Do province.
- ↑ a b The Issue of Takeshima Ministry of Foreign Affairs of Japan.
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Liancourtinluodot Wikimedia Commonsissa
- Tokdo or Takeshima? The International Law of Territorial Acquisition in the Japan-Korea Island Dispute, Sean Fern, Stanford Journal of East Asian Affairs, Volume 5 Number 1 (Winter 2005), pp.78-89 (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
