Liisamaija Laaksonen
| Liisamaija Laaksonen | |
|---|---|
 Liisamaija Laaksonen elokuussa 1965. | |
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Liisamaija Laaksonen-Kaitue |
| Syntynyt | 6. toukokuuta 1938 (ikä 86) Lahti, Suomi |
| Ammatti | näyttelijä |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
| Svensk Filmdatabas | |
| [ Muokkaa Wikidatassa ]  | |
| Infobox OK | |
Liisamaija Laaksonen-Kaitue[1] (s. 6. toukokuuta 1938 Lahti)[2] on suomalainen näyttelijä, joka on tullut tunnetuksi etenkin televisioelokuvien ja -sarjojen rooleistaan. Hän on myös käsikirjoittanut useita televisionäytelmiä 1990- ja 2000-luvuilla.
Ura
Laaksonen kävi Suomen teatterikoulun 1960–1963 ja toimi Yleisradion vakinaisena näyttelijänä 1963–1998 ja vuodesta 1998 lähtien vapaana taiteilijana. Hän on vieraillut Suomen Kansallisteatterissa, Intimiteatterissa, Helsingin kaupunginteatterissa, Suomen Kansallisoopperassa ja Savonlinnan Oopperajuhlilla. Lisäksi hän on pitänyt runoiltoja ympäri Suomea sekä Ruotsissa, Saksassa, Yhdysvalloissa ja Kanadassa.[1]
Laaksonen lauloi 1960-luvun lopulla lauluyhtye Stideissä, jonka muut jäsenet olivat näyttelijät Iris-Lilja Lassila ja Tarja-Tuulikki Tarsala.[3] Heidän suurin hittinsä oli vuoden 1969 "Pienenä tyttönä", joka on Laaksosen sävellys.
Liisamaija Laaksonen on palkittu Jussi-patsaalla näyttelijäsuorituksistaan elokuvissa Mustaa valkoisella (1968), Ihmiselon ihanuus ja kurjuus (1989) ja Kaivo (1992). Myös hänen roolinsa televisiosarjassa Solveigin laulu (1974) herätti aikanaan laajalti huomiota.
Laaksosen kirjoittama draama Lumikit voitti fiktiosarjan pääpalkinnon, kultaisen nymfin, Monte Carlon tv-festivaaleilla vuonna 1987.
Laaksoselle myönnettiin Pro Finlandia -mitali 1989. Hän on saanut myös Suomi-palkinnon. Vuonna 2012 hänet palkittiin elämäntyöstään Kultaisella Venlalla.[4] Vuonna 2021 Laaksoselle myönnettiin Suomen Leijonan komentajamerkki.[5]
Filmografia
Elokuvat
| Televisio
| Käsikirjoittajana
|
Yksityiselämä
Näyttelijä Katariina Kaitue on Liisamaija Laaksosen tytär. Laaksosella on myös kaksi poikaa, Karri ja Ville, molemmat juristeja. Aviomies, varatuomari Raimo Kaitue kuoli tapaturmaisesti liikenneonnettomuudessa Saksassa vuonna 1978.[8]
Lähteet
- ↑ a b Rantala, Risto (toim.): Kuka kukin on = Who's who in Finland : henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2007, s. 474. Helsinki: Otava, 2006. ISBN 978951206064.
- ↑ Seppälä, Riitta & Tainio, Ilona (toim.): Suomen teatterit ja teatterintekijät 1993, s. 246. Helsinki: Tammi, 1993. ISBN 951-31-0236-X.
- ↑ Virkkunen, Urpo (toim.): Kuka on kuka TV:ssä. Helsinki: Otava, 1970.
- ↑ Siironen, Susanna: Kultaiset Venlat jaettiin jälleen Yle Uutiset. 15.1.2012 / Päivitetty 16.1.2012. Viitattu 23.12.2021.
- ↑ Tasavallan presidentin myöntämän kunniamerkin saa itsenäisyyspäivänä 3842 suomalaista – tässä he ovat mtvuutiset.fi. 1.12.2021. Viitattu 15.3.2022.
- ↑ a b Liisamaija Laaksonen Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
- ↑ Mäkelä, Olli: Liisamaija Laaksonen Näytelmät.fi. Viitattu 23.12.2021.
- ↑ Antti Heikkinen: ”Anja soittaa ja sanoo, että pane telkkari päälle ja kato” – Anja Pohjola ja Liisamaija Laaksonen ovat olleet sydänystäviä 60 vuotta apu.fi. 17.5.2023. Viitattu 10.5.2024.
Aiheesta muualla
- Arkistovieraana – Liisamaija Laaksonen Yle Areena. 3.5.2018. Viitattu 23.12.2021.
- Taiteilijakuvassa Liisamaija Laaksonen - ”Aika on armollinen vaikeuksissa” Vuotalo. Viitattu 23.12.2021.
| ||||||||||||||||||
