Moottorireki

Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata.
Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.

Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: Väitetyt lähteet toivottoman vanhentuneita

Moottorireki on erityiskäyttöön rakennettu traktori.

Ensimmäiset moottorireet rakennettiin 1900-luvun alussa. Ne olivat telaketjuin varustettuja kevennettyjä traktoreita, joita suunniteltiin käytettävän napa-alueiden liikenteessä.

Ensi askeleet olivat tuskaisia: koneet eivät kestäneet pakkasta ja niiden taival päättyi yleensä parissa päivässä. Kapteeni Robert Scott yritti käyttää kolmeakin moottorirekeä Etelänavan valloituskilpailussa 1911, mutta yksi putosi laivasta purettaessa mereen ja menetettiin, kahden muun moottorit eivät kestäneet Etelämantereen pakkasia.

Moottorirekiä Rannikkotykistön käytössä talvella 1977. Vasemmalla: amfibiomoottorireki l. hydrokopteri, Eriksson. Oikealla: moottorireki, Bombardier.

Hyvin toimiva moottorireki oli kanadalainen Bombardier Snowmobile. Se on umpikorinen, pyöreäpohjainen ajoneuvo, jonka takaosassa on telaketjut ja edessä ohjaavat sukset. Tällaisia käytettiin Suomenkin Lapissa talvisajan postinkuljetukseen kunnes maantiet alettiin saada pysymään auki autoliikenteelle. Vielä 1970-luvulla niitä käytettiin jäällä liikkumiseen Rannikkotykistössä.

Venäläiset kehittivät ilmapotkurilla varustettuja moottorirekiä toisen maailmansodan aikana ja näistä tulikin erinomaisen toimivia.

Varsinaisen läpimurron moottorireet tekivät vuonna 1958 kansainvälisen geofysiikan vuoden aikana: tuolloin napa-alueilla ja Grönlannissa perustettiin suuri määrä erilaatuisia tutkimusasemia, ja vaikka vanhat luotettavat koiravaljakot olivatkin tärkeitä niiden rakentamisessa, ilman uutta ns. lumikissa-moottorirekeä asemien työ olisi ollut mahdotonta.

Lumikissan erityispiirre on neljä erillistä telaketjua, jotka asetettiin kukin omaan kiinnitykseensä. Näin jokainen ketju pystyi seuraamaan lumikenttien epätasaisuuksia rikkoutumatta.

Nykyisin lumikissat ovat kehittyneet edelleen ja niiden asema jäisten seutujen huollossa on kiistaton.