NHL-kausi 1969–1970 oli National Hockey Leaguen historian 53. kausi. Sen aikana 12 NHL-joukkuetta pelasi kukin 76 runkosarjaottelua.[1] Stanley Cupin voitti Boston Bruins, joka kukisti finaalisarjassa St. Louis Bluesin otteluvoitoin 4–0.[2] Kyseessä oli Bruinsin historian neljäs Stanley Cup -mestaruus.[3] Finaalisarjan ratkaisu tapahtui 10. toukokuuta 1970 pelatussa neljännessä ottelussa jatkoajan 40. sekunnilla, kun Bruinsin puolustaja Bobby Orr ohjasi hänelle maalin takaa syötetyn kiekon maaliin.[4] Tässä yhteydessä koukatuksi joutunut Orr lensi samalla ilmassa kädet levällään, ja jäälle laskeutumisen jälkeen hänen joukkueensa muut jäsenet kasaantuivat hänen päälleen.[4][5] Valokuvasta, jonka Boston Record Americanin kuvaaja Ray Lussier otti Orrin ilmalennosta, tuli jääkiekkohistorian tunnetuimpia.[5][6]
Samalla kaudella Bobby Orr voitti runkosarjan pistepörssin. Hän teki pelaamissaan 76 ottelussa 120 tehopistettä, joista 33 oli maaleja ja 87 syöttöpisteitä.[7] Näin Orrista tuli ensimmäinen NHL:n pistepörssin voittanut puolustaja.[8] Art Ross Trophyn ohella hänelle myönnettiin Hart Memorial Trophy, Norris-palkinto sekä pudotuspelien arvokkaimmalle pelaajalle annettava Conn Smythe Trophy.[9][10] Orr on jääkiekkohistorian ainoa pelaaja, joka on pystynyt voittamaan kaikki neljä edellä mainittua palkintoa samalla kaudella.[11] Lisäksi Orr oli plus/miinus-tilaston ykkönen.[10]Sports Illustrated -lehti valitsi hänet saavutustensa perusteella vuoden 1970 urheilijaksi.[4][8]
Kaudella 1969–1970 Vezina Trophyn sai Chicago Black Hawksin maalilla torjunut Tony Esposito, jolle myönnettiin myös Calder Memorial Trophy.[12][13] Pudotuspelien pistepörssin ykkönen oli Boston Bruinsin keskushyökkääjä Phil Esposito, joka teki 14 ottelussa kaikkiaan 27 tehopistettä, joista 13 oli maaleja ja 14 syöttöpisteitä.[14]
Sisällys
1Runkosarja
1.1Runkosarjan pistepörssi
2Pudotuspelit
2.1Pudotuspelien pistepörssi
3NHL-palkinnot
3.1Tähdistökentälliset
4Lähteet
Runkosarja
Lyhenteiden selitys: O = pelatut ottelut, V = voitot, H = häviöt, T = tasapelit, Pist. = pisteet, + = tehdyt maalit, − = päästetyt maalit. Pudotuspeleihin päässeet joukkueet on lihavoitu.
↑ ab1969–70 NHL Playoff Results HockeyDB.com. Viitattu 22.7.2012. (englanniksi)
↑Fitzpatrick, Jamie: Most Stanley Cup Wins by Team About.com. 13.6.2012. The New York Times Company. Arkistoitu 24.4.2013. Viitattu 22.7.2012. (englanniksi)
↑ abcNumber Four, Bobby Orr (Did You Know?) CBC.ca. CBC. Viitattu 22.7.2012. (englanniksi)
↑ abSchwartz, Larry: Orr brought more offense to defense ESPN.com. 22.7.2012. ESPN Internet Ventures. Viitattu 22.7.2012. (englanniksi)
↑Schwartz, Larry: Orr’s great goal ESPN.com. ESPN Internet Ventures. Viitattu 22.7.2012. (englanniksi)
↑Prince of Wales Trophy NHL.com. NHL. Viitattu 22.7.2012. (englanniksi)
↑Clarence S. Campbell Bowl NHL.com. NHL. Viitattu 22.7.2012. (englanniksi)
↑Art Ross Trophy NHL.com. 2012. NHL. Viitattu 22.7.2012. (englanniksi)
↑Bill Masterton Memorial Trophy NHL.com. 2012. NHL. Viitattu 22.7.2012. (englanniksi)
↑Fitzpatrick, Jamie: NHL Most Valuable Player: List of Hart Trophy Winners About.com. 2012. The New York Times Company. Arkistoitu 11.5.2013. Viitattu 22.7.2012. (englanniksi)
↑Hart Memorial Trophy NHL.com. 2012. NHL. Viitattu 22.7.2012. (englanniksi)
↑James Norris Memorial Trophy NHL.com. 2012. NHL. Viitattu 22.7.2012. (englanniksi)
↑Lady Byng Memorial Trophy NHL.com. 2012. NHL. Viitattu 22.7.2012. (englanniksi)
↑Lester Patrick Trophy NHL.com. NHL. Viitattu 22.7.2012. (englanniksi)