Sininaamamesikko

Sininaamamesikko
Uhanalaisuusluokitus
Elinvoimainen [1]
Tieteellinen luokittelu
Kunta:	Eläinkunta Animalia
Pääjakso:	Selkäjänteiset Chordata
Luokka:	Linnut Aves
Lahko:	Varpuslinnut Passeriformes
Heimo:	Mesikot Meliphagidae
Suku:	Entomyzon
Laji:	cyanotis
Kaksiosainen nimi
Entomyzon cyanotis (Latham, 1802 )
Katso myös
Sininaamamesikko Wikispeciesissä   Sininaamamesikko Commonsissa
Infobox OKNimi-testi OKIUCN-testi OK

Sininaamamesikko (Entomyzon cyanotis) on mesikoihin kuuluva varpuslintu. Lajin nimesi John Latham 1802.

Linnun pituus on 26–32 cm ja paino noin 105 g, eli se on suunnilleen räkättirastaan kokoinen. Höyhenpuku on selkäpuolelta oliivinruskea ja alapuolelta valkoinen. Rinnassa on tumma pystyjuova. Niska ja päälaki ovat mustat ja naama sininen. Nokka on tukeva ja hieman kärjestään alaspäin taipunut. Sukupuolet ovat samannäköisiä. Nuori lintu muistuttaa vanhaa, mutta sen naama on kellanvihreä.

Lintu on äänekäs ja aloittaa laulunsa jo puoli tuntia ennen auringonnousua. Se liikkuu usein pienissä parvissa ja käyttäytyy kiukkuisesti muita eläimiä ja ihmistä kohtaan.

Sininaamamesikko on sukunsa ainoa laji. Lajista tunnetaan 3 alalajia: E. c. cyanotis, E. c. albipennis ja E. c. griseigularis.

Sininaamamesikko elää Australian pohjois- (E. c. albipennis) ja itäosissa (E. c. cyanotis) sekä Uuden-Guinean lounaisosissa (E. c. griseigularis). Lajin kanta on elinvoimainen. Eteläiset populaatiot ovat osittain muuttolintuja.

Avoimet ja harvat metsät, etenkin eukalyptusmetsiköt, sekä myös puutarhat, puistot ja viljeysmaiden reunaosat.

Maljamainen suurehko pesä on tehty puunkuoresta puun oksanhaaraan. Tavallisimmin laji kuitenkin käyttää muiden lintujen vanhoja pesiä. Useampi pari, tai parin poikaset edellisistä pesinnöistä, voi pesiä yhdessä siten, että ne vuorottelevat hautomisessa ja poikasten hoidossa. Munia on tavallisesti 2, joskus 3. Pesii usein kaksi kertaa heinä-tammikuussa. Variskäki on tavallinen sininaamamesikon pesäloinen.

Laji on tunnettu banaaniviljelmien tuholainen, joka syö kypsiä banaaneja. Syö kuitenkin enimmäkseen hyönteisiä ja muita pieniä selkärangattomia sekä mettä ja muita hedelmiä. Ruokaillessaan liittyy pieniksi muutaman yksilön parviksi, jotka usein ajavat muut linnut pois alueelta.

• Perrins, Christopher M. (päätoim.) 1992: Otavan lintutieto – Maailman linnut. Otava. Italia. ISBN 951-1-12001-8
• Harrison, Colin & Greensmith, Alan 2002: Koko maailman linnut. – WSOY. Helsinki. ISBN 951-0-26896-8
• Takapihan linnut