Syntiinlankeemus

Syntiinlankeemus on kristinuskoon ja muutamiin muihin uskontoihin kuuluva oppi, jonka mukaan ihmiskunta on alkujaan luotu synnittömään tilaan Jumalan läheisyyteen, mutta josta ihminen on langennut nykyiseen tilaansa rikkomalla Jumalan tahtoa vastaan. Raamatussa syntiinlankeemustarina kuvataan erityisesti Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa. Kertomuksessa Aatami ja Eeva syövät Jumalan kiellosta huolimatta kiellettyä hedelmää hyvän ja pahan tiedon puusta. Tämän seurauksena Jumala karkottaa ihmiset paratiisista ja kiroaa ihmiskuntaa useilla eri tavoilla.^[1]

Suuri osa kristinuskon haaroista tulkitsee tarinaa siten, että syntiinlankeemus tuottaa koko ihmiskuntaa koskettavan perisynnin.^[1] Perisynti tarkoittaa etenkin kirkkoisä Augustinuksen kehittämää oppia, jonka mukaan syntiinlankeemuksessa tapahtuneen rikkomuksen tuottama syyllisyys ja siitä seuraava vahinko periytyvät myös kaikille myöhemmille ihmisille, ja ihmiset ovat jo syntyessään synnin alaisia.^[1][2]

Kristinuskon mukaan syntiinlankeemus on erityisen tärkeä tapahtuma, sillä se teki Jeesukselle välttämättömäksi tulla maan päälle ja kuolla ristillä. Esimerkiksi jo Paavali esittää myöhemmin kristinuskossa laajasti hyväksytyn näkemyksen Jeesuksen ja syntiinlankeemuksen välisestä yhteydestä. Paavalin mukaan Jeesus oli uusi Aadam, joka täydellisellä kuuliaisuudellaan kumosi ensimmäisen Aadamin teon.^[2]

Kertomus 1. Mooseksen kirjassa

Taustan syntiinlankeemuskertomukselle asettaa luomiskertomus. 1. Mooseksen kirja esittää kaksi hieman toisistaan poikkeavaa luomiskertomusta. Näistä jälkimmäinen ns. Jahvistinen kertomus sisältää myös kuvauksen syntiinlankeemuksesta.^[1]

Jahvistinen luomiskertomus kuvaa Jumalan luovan aluksi pelkästään ihmisen/miehen (adamah) maan tomusta. Jumala erottaa tämän jälkeen ihmiset kahdeksi sukupuoleksi, ja hän luo naisen miehen kylkiluusta. Mies ja nainen kuvataan alun alkaen paitsi toisistaan peräisin olevina, myös rikkomattomassa keskinäisessä yhteydessä elävinä. Tätä alkutilaista yhteyttä korostaa Aatamin ja Eevan alastomuus, jota he eivät vielä häpeä.^[1]

Varsinainen syntiinlankeemuskertomus kertoo, kuinka Eeva syö käärmeen houkuttelemana hedelmän Hyvän ja pahan tiedon puusta. Tarinassa käärme perustelee hedelmän syömistä Eevalle sillä, että se tekee ihmisistä Jumalan kaltaisia. Syötyään hedelmän Aatami ja Eeva huomaavat häpeissään oman alastomuutensa ja yrittävät häpeän ajamina piiloutua Jumalalta.^[3]

Kertomus jatkuu kuvauksella ihmisille ja käärmeelle langetettavasta kirouksesta. Huomatessaan ihmisten teon Jumala tuomitsee ihmisen karkotettavaksi Eedenin puutarhasta. Tarina myös kuvaa esimerkiksi maallisen elannon hankkimisen vaikeuden tai naisen synnytystuskien olevan rangaistus lankeemuksesta. Eedenistä karkottamisen myöstä ihminen myös kertomuksen mukaan menettää mahdollisuuden ikuiseen elämään, jota Eedenissä kasvava Elämän puu symboloi.^[3]

Kertomuksen kristillisiä tulkintoja

Kertomuksen tausta ja varhainen tulkintatraditio

Syntiinlankeemuskertomus on Israelilaiselle kertomustraditiolle omintakeinen tarina, jolle ei löydy täysin vastaavaa paria muiden lähialueiden uskontojen tai kansantarinoiden piiristä. Syynä tähän saattaa olla se, että juutalaiset uskoivat perusolemukseltaan hyväntahtoiseen Jumalaan, joka on ihmisiin nähden myös moraalisesti ylivertainen. Kertomuksen alkuperäinen merkitys saattaa olla ollut tarve selittää pahan olemassaolo maailmassa, jonka uskotaan olevan alun perin hyväksi tarkoitettu. Useilla muilla uskonnoilla tarvetta vastaavalle selitykselle ei ole ollut, sillä jumaluuksien on niiden piirissä uskottu toimivan myös moraalisesti kyseenalaisilla tavoilla.^[1]

Vaikka kertomus on juutalaiselle traditiolle omintakeinen, silti Vanha testamentti viittaa vain harvoin syntiinlankeemuskertomukseen. Uusi testamentti sisältää kuitenkin useampia viittauksia, etenkin Paavalin kirjeissä.^[1]

Paavali kuvaa syntiinlankeemuksen olevan lähtöpiste pelastushistorialliselle tapahtumaketjulle, joka saavuttaa lopulta päätepisteensä Jeesuksen ylösnousemuksessa. Paavalin keskeinen ajatus on Jeesuksen ja Aatamin välinen yhteys. Jeesus on tulkinnan mukaan ikään kuin uusi Aatami, joka korjaa ensimmäisen Aatamin lankeemuksen. Paavalin mukaan siinä missä Aatamin lankeemus tuottaa kadotuksen koko ihmiskunnalle, antaa Jeesuksen täydellinen kuuliaisuus kaikille häneen uskoville vanhurskauden.^[1]

Patristisia tulkintalinjoja

Useat Kirkkoisät ovat kommentoineet syntiinlankeemuskertomusta ja esittäneet siitä erilaisia tulkintoja. Näillä tulkinnoilla on ollut myös laajaa vaikutusta kristillisten kirkkojen opinkappaleille.

300-luvulla elänyt syyrialainen kirkkoisä Efraim Syyrialainen korosti ihmisen omaa syyllisyyttä syntiinlankeemukseen. Hänen mukaansa Eevan ja Aadamin oma himo ja harkitsemattomuus aiheuttivat syntiinlankeemuksen, ei käärmeen viekoittelu. Efraimin mukaan Aatami ja Eeva olisivat myös voineet vapautua syntiinlankeemusta seuranneesta kirouksesta, mikäli he olisivat katuneet tekoaan.^[4]

Myös 500-luvulla eläneen Dorotheos Gazalainen mukaan katumus ja sen puute ovat syntiinlankeemuskertomuksen keskeisiä teemoja. Dorotheos tulkitsee, että syntiinlankeemuskertomuksessa Jumalan Aadamille esittämät kysymykset "missä olet?" tai "miksi et totellut?" pyrkivät herättämään tämän omaatuntoa ja saamaan aikaan katumusta. Aatami ei kuitenkaan kysymyksistä huolimatta kadu tai osoita nöyryyttä, jolloin Jumala joutuu rankaisemaan tätä.^[5]

Myös Augustinuksen tulkinnalla syntiinlankeemuskertomuksesta on ollut laajaa merkitystä myöhemmälle kristilliselle oppikäsitykselle. Syntiinlankeemuskertomukseen liittyen Augustinus kehitti erityisesti oppia perisynnistä. Augustinuksen mukaan Aatamin osakseen saama kirous periytyy koko ihmiskunnalle ja on läsnä ihmisessä jo syntymästä saakka. Tämä oppi on myös eräs perustelu useiden kristillisten kirkkojen omaksumalle lapsikasteelle.^[1]

Eri kirkkokuntien tulkintoja

Roomalasikatolisen kirkon mukaan syntiinlankeemuskertomus on tyyliltään vertauskuvallinen. Vertauskuvallisesta luonteestaan huolimatta sen uskotaan kuvaavan allegorisen kuvakielen kautta todellista tapahtumaa, joka on tapahtunut ihmiskunnan historian alussa, ja joka leimaa koko ihmiskunnan myöhempää historiaa. Alkusynnin uskotaan olevan ihmiskunnan esivanhempien vapaaehtoisesti tekemä, ja sen vaikutusten uskotaan periytyneen myös jälkipolville.^[6]

Protestanttisten kirkkojen tulkinnat syntiinlankeemuksesta vaihtelevat. Esimerkiksi osa fundamentalistisista protestanttisista suuntauksista pitää kertomusta kirjaimellisesti totena ja uskoo sen kuvaavan tapahtumien historiallista kulkua. Lukuisat protestanttiset suuntaukset kuitenkin pitävät tarinaa puhtaasti vertauskuvallisena.^[7] Vertauskuvallisesta protestanttisesta tulkinnasta voidaan antaa esimerkkinä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon esittämä tulkinta. Kyseisen tulkinnan mukaan syntiinlankeemuskertomus on lajityypiltään myyttinen ja kuvaa ihmiskunnan luopumusta Jumalan tahdosta. Kertomus tulkitaan symboliseksi peruskertomukseksi pahuudesta ja sen seurauksista. Sen siis uskotaan kuvaavan todellista ilmiötä - eli pahuutta ja ihmisen erillään oloa Jumalasta - mutta ei kuitenkaan todellista historiallista tapahtumaa.^[8]

Myös ortodoksisen kirkon mukaan tarina on symbolinen ja kuvaa ihmisen rikkoutunutta yhteyttä Jumalaan. Kertomuksen uskotaan olevan Jumalan inspiroima, mutta luonteeltaan vertauskuvallinen. Kertomuksen perustarkoitus on ortodoksisen tulkinnan mukaan kuvata sitä, kuinka ihmiset toistuvasti hylkäävät ja epäonnistuvat heille annetussa mahdollisuudessa elää Jumalan läheisyydessä, ja pyrkivät sen sijaan elämässään vääriä ja vahingollisia päämääriä kohti.^[9] Läntisestä kristinuskosta poiketen ortodoksinen tulkinta ei kuitenkaan usko, että syntiinlankeemuksessa tapahtuneesta synnistä seuraava syyllisyys periytyisi jälkipolville perisyntinä. Kuitenkin myös ortodoksinen tulkinta katsoo, että myöhemmät sukupolvet kärsivät syntiinlankeemuksen vahingollisista seurauksista.^[10]

Syntiinlankeemus muissa uskonnoissa

Islam

Myös Koraani esittää oman versionsa Aatamin ja Eevan syntiinlankeemuksesta. Koraanin kertomuksen pääkohdat mukailevat 1. Mooseksen kirjan sisältöä. Myös Koraanin kuvaus syntiinlankeemuksesta sisältää kertomuksen kielletystä puusta, johon Aatami paholaisen houkuttelemana kajoaa, ja mistä seuraa ihmisen karkotus paratiisista.^[11]

Raamatun kertomuksesta poiketen Koraanissa Aatami katuu syntiään, minkä jälkeen Allah myöhemmin armahtaa hänet, ja myös auttaa ja opastaa häntä myöhemmässä elämässään. Islamin uskon piirissä yleensä myös tulkitaan, että Aatamin rikkomus on hänen henkilökohtainen rikkomuksensa Jumalaa kohtaan, eikä sen tuottama syyllisyys periydy hänen jälkeläisilleen.^[11]

Syntiinlankeemuskertomuksen merkityksen tulkinnat vaihtelevat jonkin verran Islamin sisällä. Erään näkemyksen mukaan kertomus toimii varoituksena ihmisille synnin seurauksista ja kehottaa pysymään kuuliaisena Jumalalle.^[11]

Gnostilaisuus

Monet gnostilaiset eivät pitäneet syntiinlankeemusta kielteisenä asiana. Heidän mukaansa Jumala loi maailman tietämättömäksi, ja tieto on keino pelastua. Tämän pelastumisen pani alulle Eeva uhmaamalla luojansa käskyjä.^[2]

Lähteet

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Syntiinlankeemus Wikimedia Commonsissa