Tietokonemusiikki
Tietokonemusiikin kehitys
ScreamTracker 3 (DOS)
Aiheet
- Tracker-musiikki
- Chiptune
- Videopelimusiikki
Merkittävät tracker-ohjelmat
- Ultimate SoundTracker – 1987 (Amiga)
- NoiseTracker – 1989 (Amiga)
- Protracker – 1990 (Amiga)
- OctaMed – 1991 (Amiga)
- Scream Tracker 3 – 1993 (DOS)
- Fast Tracker 2 – 1995 (DOS)
- Impulse Tracker 2 – 1996 (DOS)
Merkittävät äänipiirit
- SID – (Commodore)
- POKEY – (Atari)
- Paula – (Amiga)
- AY-3-8910 (General Instruments)
- Yamaha YM3812 (OPL2)
- Yamaha YMF262 (OPL3)
Tietokonemusiikki on tietokoneen avulla toteutettua musiikkia.
Ennen 1970-lukua tietokonemusiikki oli pitkälti kokeellista eikä sillä ollut suurelle yleisölle kuin kuriositeettiarvoa. Musiikista tuli kuitenkin merkittävämpää videopelien ja äänipiirien kehityksen myötä. 1980-luvulle tultaessa tietokonemusiikki tuli kuitenkin mikrotietokoneiden ääniominaisuuksien myötä myös tavallisten harrastajien ulottuville ja etenkin pelimusiikin alueella on syntynyt klassikoksi muodostuneita kappaleita.
Tietokoneen musikkiohjelmiston avulla tehdystä elektronisesta musiikista on tullut suurempi osa-alue. Esimerkiksi syntetisaattoreita pystyy simuloimaan ohjelmallisesti tavallisen henkilökohtaisen tietokoneen suorituskyvyllä, mikä on tarjonnut monelle muusikolle halvemman vaihtoehdon musiikin tekoon.
Historia
Varhaisin tunnettu tallennus tietokoneella tietokoneella tuotetusta musiikista äänitti BBC vuonna 1951 Ferranti Mark 1:llä.[1][2] Tietokone soitti lyhyen pätkän muun muassa kappaleesta "In the Mood".[1]
Ennen varsinaisia musiikkiohjelmia äänipiiriä ohjelmoitiin suoraan itse.[3] Robert Yannes, joka kehitti Commodore 64:n SID-äänipiirin oli kiinnstonut elektronisesta musiikista syntetisaattoreista.[3] Karsten Obarski kehitti ensimmäisen tracker-ohjelman Ultimate Soundtrackerin Amigalla vuonna 1987.[4] Obarski kehitti ohjelman koska kyllästyi ohjelmoimaan tietokonemusiikkia käsin.[4] Obarski suunnitteli ohjelman, joka esitti neljää kanavaa pystysuunnassa.[4] Ohjelman käyttöliittymän "pianorulla" täsmäsi SID-kauden toistorakenteihin ja looppeihin.[4] Ohjelma mahdollisti muidenkin kuin ohjelmoijien tuottaa musiikkia tietokoneella.[4] Soundtrackerin jälkeen seurasivat ohjelmat kuten NoiseTracker ja ProTracker.[5] Tracker-ohjelmissa käytetyt modit pystyivät tallentamaan jokaisen instrumentin ääninäytteiden lisäksi keston, intensiteetin ja erikoisefektin jokaiselle nuotille.[6] Atari ST ja Amiga 500 nousivat aloittelevien muusikoiden suosioon.[7]
Kirjallisuutta
- Dean, Roger T. (toim.): The Oxford Handbook of Computer Music. Oxford: Oxford University Press, 2009. ISBN 978-0-19-533161-5.
Katso myös
- Chiptune
- Tracker-musiikki
- Elektroninen musiikki
- Videopelimusiikki
- Musiikkiohjelmisto
- Pulssikoodimodulaatio
Lähteet
- ↑ a b Jonathan Fildes: 'Oldest' computer music unveiled news.bbc.co.uk. 17.6.2008. Viitattu 31.1.2020. (englanniksi)
- ↑ First digital music made in Manchester curation.cs.manchester.ac.uk. 18.6.2008. Viitattu 31.1.2020. (englanniksi)
- ↑ a b Stephen Cass: Chip Hall of Fame: MOS Technology 6581 spectrum.ieee.org. 15.7.2019. Viitattu 18.1.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Kevin Driscoll & Joshua Diaz: Endless loop: A brief history of chiptunes journal.transformativeworks.org. Viitattu 2.2.2020. (englanniksi)
- ↑ Mark Wright: Retrospective - Karsten Obarski 03/01/98 textfiles.com. Viitattu 2.2.2020. (englanniksi)
- ↑ Jeremy Reimer: Shadow of the 16-bit Beast: an Amiga gaming retrospective 14.6.2010. Ars Technica. Viitattu 7.2.2020. (englanniksi)
- ↑ Tamlin Magee: ‘It was the poor man’s studio’: how Amiga computers reprogrammed modern music theguardian.com. 2.5.2022. Viitattu 2.5.2022. (englanniksi)
Aiheesta muualla
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tietokonemusiikki.
- Ylen Elävä arkisto: Tietokonemusiikkia 60-luvulta
- Tietokoneavusteinen musiikin tuottaminen kotikäyttäjän näkökulmasta (Arkistoitu – Internet Archive)
