Wulfila
Wulfila, gootiksi "Pieni susi" (myös Ulfilas tai Ulfila) (noin 311 – 382, Konstantinopoli) oli areiolainen piispa ja lähetyssaarnaaja sekä visigoottien hengellinen johtaja, joka käännytti gootit kristinuskoon ja kehitti goottilaisen aakkoston. Hän käänsi koko Raamatun gootin kielelle ja oli siten ensimmäinen, joka oli kääntänyt Raamatun germaaniselle kielelle. Tiedot hänen elämästään perustuvat 300- ja 400-luvun kirkollisiin lähteisiin.[1][2]
Lapsuus ja nuoruus
Wulfilan uskotaan polveutuneen 200-luvun kappadokialaisista, jotka gootit olivat siirtäneet asumaan Tonavan pohjoispuolelle. Hän syntyi Tonavan alajuoksun varren goottilaisella alueella kappadokialaisen äidin ja goottilaisen isän lapsena. Kertomusten mukaan Wulfila olisi kolmenkymmenen ikäisenä lähetetty Rooman keisarin luo.[1][2]
Piispantyö
Areiolainen Konstantinopolin piispa Eusebios Nikomedeialainen vihki Wulfilan vuonna 340 tai 341 kristittyjen goottien piispaksi.[2][1] Nikean ensimmäisessä kirkolliskokouksessa 325 areiolaisuus oli jo hylätty harhaoppina, sillä areiolaisuuden mukaan kolminaisuuden toinen persoona Poika eli Kristus ei ollut samaa olemusta Isä Jumalan kanssa, eikä myöskään ikuinen. Areiolaisuudella oli kuitenkin yhä kirkon piirissä kannattajia. Wulfilan sinnikkään käännytystyön ansiosta suuri osa germaaneista omaksui alun perin kristinuskon sen areiolaisessa muodossa. Vasta paljon myöhemmin he kääntyivät katoliseen uskoon.[1]
Wulfila lähetettiin Tonavan pohjoispuolelle goottien keskuuteen, jossa hän työskenteli seitsemän vuoden ajan. Uskonvainojen ajamana Wulfila joutui seuraajineen siirtymään etelämmäs Moesiaan. Wulfila käänsi monia germaaneja areiolaiseen kristinuskoon. Vuonna 375 hän auttoi vainottuja kristittyjä gootteja turvaan Tonavan toiselle puolelle, Rooman valtakunnan alueelle.[1]
Gootit omaksuivat Wulfilan opit hyvin. Kun hunnit ajoivat heidät länteen Mustanmeren pohjoispuolelta, gootit katsoivat itsensä kristityiksi.
Kääntäjä
Wulfilan tärkein saavutus oli Raamatun kääntäminen kreikasta gootiksi noin vuonna 370. Hän joutui tätä varten luomaan aivan uuden kirjaimiston sekä nimet suurelle määrälle germaaneille aiemmin tuntematonta käsitteistöä. Osa käännöksestä on säilynyt Uppsalassa säilytettävänä Codex Argenteus -käsikirjoituksena, joka on tärkein gootin kielen lähde.[2]
Kun vuonna 381 areiolaisuus julistettiin lopullisesti harhaopiksi eli kerettiläisyydeksi, lähti piispa Wulfila neuvottelemaan Konstantinopoliin. Kaksi vuotta myöhemmin (383) hän kuoli Konstantinopolissa.
Lähteet
- Castrén, Paavo ja Pietilä-Castrén, Leena: Antiikin käsikirja. Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4.
- Otavan iso tietosanakirja, Encyclopaedia Fennica (Otava 1965)
- Gummeruksen uusi tietosanakirja (Gummerus 1987)
- Osmo Pöysti: Vanhimmat Raamatunkäännökset
Viitteet
- ↑ a b c d e Ulfilas Encyclopædia Britannica. Encyclopædia Britannica, inc. Viitattu 13.10.2019. (englanniksi)
- ↑ a b c d Castrén ja Pietilä-Castrén 2000, s. 637
| ||||||||||||||||||
