Hanhiperä

Hanhiperä
Hanhiperäntietä
Kaupunki	Jyväskylä
Suuralue	Keltinmäki-Myllyjärvi
Kaupunginosa nro	36
Väkiluku	6[1] (31.12.2021)
Infobox OK

Hanhiperä on Jyväskylän 36. kaupunginosa sekä tilastollinen pienalue Keltinmäen-Myllyjärven suuralueella, Valkeamäen tilastoalueella. Hanhiperä on harvaan asuttua aluetta,^[2] jossa oli vuoden 2021 lopussa vain 6 asukasta.^[1]

Pohjoisessa Hanhiperä rajoittuu Valkeamäkeen, idässä Keltinmäkeen ja sen Mustalammen asuinalueeseen, etelässä Taka-Keljoon sekä lännessä Vesankaan (Perälän alueeseen) ja Muurameen. Hanhiperän päätie on Hanhiperäntie, joka yhdistää alueen muuhun Jyväskylään sekä Keuruuntiehen (valtatie 18).^[2]

Luonto ja ympäristö

Hanhiperä on keskustaan verrattuna melko korkeaa aluetta, sillä siellä on monta yli 200 metrin korkuista mäkeä. Hanhiperän ja Taka-Keljon virallisten kaupunginosien rajalla^[2] sijaitsee noin 249 metrin korkuinen Pirttimäki, joka on varsinaisen Jyväskylän korkein kohta.^[3] Vuonna 2009 Jyväskylän korkeimmaksi kohdaksi tuli kuitenkin Korpilahden Moksin Uutelanmäki.^[4] Hanhiperän alueella kulkee myös kaupungin ylläpitämiä ulkoilu- ja hiihtoreittejä. Reitit ovat yhteydessä Ladun majaan.^[5]

Alueella on kolme järveä: Hanhijärvi, Soidenlampi ja Salmijärvi.^[2] Hanhiperä on luultavasti nimetty Hanhijärven mukaan.^[6]

Historiaa

Hanhiperä on vanhastaan kuulunut Keljon rekisterikylään. Perinteisesti Hanhiperää on pidetty Taka-Keljon osana; Hanhiperällä on tarkoitettu sen pohjoisosaa eli Keljon kylän luoteiskolkkaa.^[6] Myös nykyistä Valkeamäen aluetta on epävirallisesti pidetty Taka-Keljon osana, vaikka virallisesti se kuuluikin Jyväskylän rekisterikylään.^[7]

Alue oli asumatonta takamaata 1800-luvun alkuun saakka, jolloin isojaon yhteydessä alueelle alettiin perustaa uudistiloja. Ensimmäinen tila oli vuonna 1805 Sysmälästä eli Sysmäläisestä erotettu Pirttimäen tila. Vuonna 1815 perustettiin Hanhikankaan ja Hanhimäen uudistilat.^[8] Myöhemmät tilat syntyivät joko näiden talojen lohkomisesta tai torppina, esimerkiksi Hanhimäen tilan alueen myöhempiä taloja olivat ainakin Lintula, Hanhiaho, Ylä-Hanhimäki, Hanhinotko, Koivula ja Ahola. Perälän taloista Perälä on erotettu Pirttimäestä, Viimala puolestaan Hanhikankaasta.^[9]

Hanhiperä siirrettiin Jyväskylän maalaiskunnasta kaupunkiin vuoden 1965 alueliitoksessa lähes koko Keljon kylän mukana.^[10][11] Perälän alue jäi kuitenkin osaksi maalaiskuntaa. 1980-luvun loppupuolella sinne alkoi kehittyä omakotiasutusta. Asutus ylettyy osittain myös Vesangan kylän ja Muuramen alueille.^[12] Nykyään Keljon puoleinen Perälä kuuluu Vesangan kaupunginosaan.^[2]

Valkeamäen rakennuttamista asuinalueeksi on suunniteltu 1980-luvulta lähtien.^[13] Vuoden 1998 kaavasuunnitelmassa Hanhiperästä suunniteltiin pientaloaluetta, jonne olisi tullut tie Mustalammelta, kun taas Valkeamäki olisi jäänyt vielä rakentamattomaksi. Lopulta vuonna 2011 alueelle hyväksyttiin osayleiskaava. Asuinalueen suunniteltu väkiluku on noin 8 000, joka saattaa nousta, jos rakentamista jatketaan vielä Hanhiperän suuntaan. Suunnitelmaa on kuitenkin vastustettu, sillä asuinalueen rakentaminen haittaisi paikallista luontoa soineen ja metsineen. Alueella elää myös liito-oravia.^[14]

Elinkeinoja

Hanhiperä oli vanhastaan maaseutua, mutta nykyään vain yhdellä alueen talolla on peltoja.^[2] Hanhikankaan tilalla oli ainakin vielä 1990-luvulla lehmiä; tuolloin Hanhikangas oli yksi kahdesta silloisen kaupungin alueella toimineista maidontuottajista (toinen oli Keljonkankaan Sulkula).^[15]

1900-luvun alkupuolella alueella toimi myös savotoita. 1940- ja 1950-lukujen aikana Hanhiperällä ja Laajavuorella kaadettiin tervaksia, jotka kuljetettiin Ruokkeen rautatieseisakkeelle, josta puut vietiin Kuohun tervatehtaalle.^[16]

Koulupiirit

Hanhiperällä ja Valkeamäellä ei ole koskaan ollut erillistä koulua, vaan alueilta käytiin Taka-Keljon koulussa. Koulu perustettiin vuonna 1920^[17] ja lakkautettiin vuonna 1967. Nykyään alue kuuluu Keltinmäen koulupiiriin.^[18]

Lähteet

• Seppo Lähteenmäki: Wanha Keljo - osa nykyistä Jyväskylää: elämänmenoa ja muisteluksia Keljon kaupunkilaistuvasta maalaisympäristöstä. Jyväskylä: Keljon perinnekirjatoimikunta, 1992. ISBN 978-952-90-3704-9. teoksen tiedot Finnassa.
• Lintunen, Vuokko (toim.): Wesanka – Kylä Sydän-Suomessa. Vesangan kyläkirja. Vesangan kyläyhdistys, 2003. ISBN 952-91-6246-4.

Viitteet