Kristinusko Ranskassa

Osa artikkelisarjaa
Kristinusko maittain
Afrikka Algeria Angola Benin Botswana Burkina Faso Burundi Djibouti Egypti Eritrea Etelä-Afrikka Etelä-Sudan Etiopia Gabon Gambia Ghana Guinea Guinea-Bissau Kamerun Kap Verde Kenia Keski-Afrikan tasavalta Komorit Kongon demokraattinen tasavalta Kongon tasavalta Lesotho Liberia Libya Madagaskar Malawi Mali Marokko Mauritania Mauritius Mosambik Namibia Niger Nigeria Norsunluurannikko Päiväntasaajan Guinea Ruanda Sambia São Tomé ja Principe Senegal Seychellit Sierra Leone Somalia Sudan Swazimaa Tansania Togo Tšad Tunisia Uganda Zimbabwe
Aasia Afganistan Azerbaidžan Bangladesh Bhutan Brunei Etelä-Korea Filippiinit Indonesia Intia Itä-Timor Japani Kambodža Kazakstan Kiina Hongkong Kirgisia Laos Malediivit Malesia Mongolia Myanmar Nepal Pakistan Pohjois-Korea Singapore Sri Lanka Tadžikistan Taiwan Thaimaa Turkmenistan Uzbekistan Vietnam
Etelä-Amerikka Argentiina Bolivia Brasilia Chile Ecuador Guyana Kolumbia Paraguay Peru Suriname Uruguay Venezuela
Eurooppa Alankomaat Albania Andorra Armenia Belgia Bosnia ja Hertsegovina Bulgaria Espanja Georgia Irlanti Italia Itävalta Kreikka Kroatia Latvia Liechtenstein Liettua Luxemburg Malta Moldova Monaco Montenegro Pohjois-Makedonia Pohjoismaat Islanti Norja Ruotsi Suomi Tanska Portugali Puola Ranska Romania Saksa San Marino Serbia Slovakia Slovenia Sveitsi Tšekki Ukraina Unkari Valko-Venäjä Vatikaani Venäjä Viro Yhdistynyt kuningaskunta
Lähi-Itä Arabiemiirikunnat Bahrain Irak Iran Israel Jemen Jordania Kuwait Kypros Libanon Oman Qatar Saudi-Arabia Syyria Turkki
Pohjois-Amerikka Antigua ja Barbuda Bahama Barbados Belize Costa Rica Dominica Dominikaaninen tasavalta El Salvador Grenada Guatemala Haiti Jamaika Kanada Kuuba Meksiko Nicaragua Panama Saint Kitts ja Nevis Saint Lucia Saint Vincent ja Grenadiinit Trinidad ja Tobago Yhdysvallat
Oseania Australia Fidži Kiribati Marshallinsaaret Mikronesia Nauru Palau Papua Uusi-Guinea Salomonsaaret Samoa Tonga Tuvalu Uusi-Seelanti Vanuatu Itsehallintoalueet Amerikan Samoa Cookinsaaret Niue Ranskan Polynesia Uusi-Kaledonia
n k m

Tämä artikkeli kertoo kristinuskosta Ranskassa. Ranskan suurin kirkkokunta on katolinen kirkko, johon kuuluu 47 prosenttia väestöstä. Protestantiisiin ja ortodoksisiin kirkkoihin kuuluu molempiin noin 1 prosentti ranskalaisista.^[1]

Historia

Ranska kristillistyi 400-luvulla ja Ranskan katolinen kirkko on ollut yksi läntisen kristikunnan tärkeimmistä keskuksista.^[2] Eteläistä Ranskaa asuttaneet visigootit kääntyivät katolilaisuuteen, kun kuningas Rekkared I omaksui Khalkedonin uskontunnustuksen Sevillan piispa Leanderin johdattamana. Frankkikuningas Klodovig kääntyi vaimonsa Klotilden ja Reimsin piispa Remigiuksen vaikutuksesta katolilaisuuteen. Klodvigin kasteella 496 oli suuri merkitys frankkien historiassa, sillä tästä tapahtumasta alkoi yhtenäisen frankkien valtakunnan kehitys. ^[3]

Nykyisin roomalaiskatolinen kirkko on Ranskan enemmistökirkko. Ranska oli myös kalvinismin syntymäpaikka, mutta protestanttisuus on pysynyt maassa vähemmistönä. Ranskassa raivosi uskonpuhdistuksen aikana vuosikymmeniä kestänyt katolilaisten ja hugenottien välinen sisällissota. Sisällissodan taustalla vaikuttivcat albigenssien tuhoamisen ajalta juontuvat vihamielisyydet.^[4] Valistuksen ja Ranskan vallankumouksen myötä Ranskassa kehittyi laïcité-käsite, jolla julkiset tahot ja uskonnollinen toiminta erotettiin toisistaan.^[2]

Maahanmuuton myötä Ranskaan on tullut monia afrikkallaisia kristillisiä yhteisöjä. Vuonna 2006 tehdyn tutkimuksen mukaan protestanttien määrä on hieman lisääntynyt Ranskassa, mikä johtuu pääasiassa afrikkalaisperäisten evankelisten kirkkojen kasvusta.^[2]

Kirkkojenväliset järjestöt

Ranskan prostentattien liitto käsittää monia kirkkokuntia, mukaan lukien evankeliset ja helluntailaiset. Kristillisten kirkkojen neuvosto yhdistää katolisen kirkon, protestanttisen liiton sekä ortodoksiset kirkot.^[2]

Lähteet

• Dué, Andera & Laboa, Juan Maria: Kristinusko 2000 vuotta. Helsinki: Kirjapaja, 1998. ISBN 951-625-516-7.

Viitteet